Cultural Care training school

Kaikkien au pairien vuosi alkaa järjestöstä riippumatta muutaman päivän mittaisella perehdytyksellä, jota sanotaan ainakin Cultural Carella training schooliksi. Perehdytys alkaa aina maanantaina ja loppuu perjantaihin. Meitä oli koululla reilu 100, mutta kuulemma parhaimmillaan training schoolilla on lähemmäs 300 henkeä! Muutaman jutun tästä mainitsin jo aiemmin, mutta tässä vielä vähän enemmän mitä se oikeen tarkoitti ja piti sisällään.

Training school sijaitsee Long Islandilla, St. John’s universityn kampuksella. Osa saapui jo sunnuntaina, mutta itse olin perillä vasta maanantai iltana klo 23 aikoihin, eli maanantaina ei siis vielä mitään tunteja tai muuta ohjelmaa ollut. Huoneet jaettiin 2-4 tytön kanssa, itse jaoin huoneen saksalaisen, meksikolaisen ja kolumbialaisen tytön kanssa ja oli toisaalta hyvä, että joutui heti eroon suomikaverista ja piti puhua englantia, vaikka koko tilanne olikin vähän jännittävä.

          

Tiistaina tunnit alkoi klo 8 ja sitä ennen käytiin aamupalalla. Tunneilla meille kerrottiin aikalailla samat asiat joita oli pitänyt lukea netistä ja ihan tehtäviäkin meillä oli tehtävänä ennen lähtöä, niin netissä ja piti tehtäväkirjaankin kirjoitella juttuja. Itse tein kaikki hyvissä ajoin ja tunnollisesti, mutta moni oli jättänyt tekemättäkin, eikä niitä mitenkään tarkastamaan alettu. Eli aika puuduttavia oli tunnit ja ne kesti aina iltaan asti, kuuden-seitsemän välille. Pari pientä taukoa ja lounastauko oli, mutta muuten istuttiin luokassa kuunnellen ja  välillä joutui itsekin jotain sanomaan. Tauolla kaikki pakkautui oleskelualueelle joka oli ainoa paikka jossa toimi wifi. Ylläri. Ei siis se että vain siellä toimi wifi, vaan että kaikki halusi päästä nettiin.

   
      

Tiistai ja keskiviikko oli keskenään samanlaisia ja torstaina oli sitten vähän vaihtelua, kun tiedossa oli ensiapukurssi. Siinä sitten elvytettiin meneen, mutta päivä tälle kurssille ei ehkä ollut paras mahdollinen koska kaikki odotti vaan muutaman tunnin päästä alkavaa New York kierrosta. Mutta oli se silti toki hyödyllinen. Ensiapukurssin jälkeen oli noin puolituntia aikaa valmistautua ja sitten lähdettiin bussilla kohti NYCia. Alkuun oli opastettua turistikierrosta bussista käsin ja päästiin välillä hetkeks uloskin ihmetteleen. Päätepysäkki oli Rockefeller Centerilla ja siitä alkoi sitten vapaa-aika jota oli muutama tunti, jonka aikane kerkes nopeesti käydä muutaman paikan katsomassa. Lisää tästä New York kierroksesta voi käydä lukemassa täältä:https://365daysadventures.wordpress.com/2015/06/21/new-york-city-2/

      

Perjantaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin perheisiin lähtö. Osan perhe tuli hakemaan au pairin suoraan koululta, jotkut lähti lentokentälle ja osa matkusti uuteen kotiin bussilla. Itse olin bussikyydissä joka kesti kuusi tuntia. Se oli aika pitkä kuustuntinen kun alkoi jännittää perheen tapaaminen. Vielä kun matkalla jäi jo osa porukasta pois kyydistä ja me bussiin jääneet katottiin itkua pidätellen kun osa tapasi perheensä. Itkettään alkoi ihan vaan sen takia että se koko tilanne näytti vaan niin onnelliselta kun koko perhe odotti kylttien, pallojen ja kukkien kanssa.

Mun ja muutaman muun vastaanotto ei mennyt ihan niin, kun bussi parkkeeras parisataa metriä eri kohtaan missä perheet odotti ja järjestön tyypit alkoi soittelemaan perään että ollaan täällä eikä siellä. Lopulta se oma perhe kuitenkin löytyi!

  
Training school oli hyvä alku kaikelle, koska koko tilanne oli kuitenkin ihan outo ja olis ollut ehkä vähän shokki joutua suoraan perheen luo. Sai muutaman päivän harjoitella englantia ja vielä kerrattiin hyödyllisiä asioita ja käytiin läpi käytännön asioita. Vaikka se tuntuikin välillä vähän turhalta niin kannatan kuitenkin ja ”opettaja” oli hauska ja teki tunneista vähän siedettävempiä.

Luksushotellihan tämä kampus ei tietenkään ollut ja etukäteen varmaankin kaikki oli lukenut/kuullut kuinka pahaa ruokaa on tarjolla. Itelle ei ruoka ollut ongelma, mutta kyllä jotkut meni muutaman päivän omenavesikaurapuurolinjalla. Eli ihan siedettävät oltavat omasta mielestä muutamaks päiväks ja kaikenkaikkiaan ihan hauska kokemus. 

Sellainen alku siis kaikilla ketkä tän järjestön kautta lähtee au pairiksi. (:

-päivä 70jotain

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s