Kuulumisia

Tänne on kirjoitellut paljon mitä on tähän mennessä tehty ja nähty, mutta ei paljookaan, että miten täällä on muuten mennyt tai mitä kuuluu. Saapuessa oli tosi innoissaan tietenkin näkeen ja tekeen mahdollisimman paljon niin siitä on kerrottavaa riittänyt.
Mua jännitti tosi paljon tänne tulo ja jo pitkään mietin ennen lähdön varmistumista, että kannattaako lähteä ja mitähän siitä tulee kun asuu hostelleissa ja työt on kiivin keruuta ja muuta vastaavaa. Espanjaan meno oli paljon turvallisemman tuntuista kun oli työpaikka valmiina, tiesi että saa asua omassa asunnossa, saa vieraita suomesta ja tarvittaessa itsellä on lyhyt matka kotiin. Tänne tulo ei pitänyt sisällään mitään edellämainituista. Kokemuksesta tosin tiesin jo valmiiksi, että ei lähtöä tule ainakaan katumaan ja sitä vahvisti vielä se kuinka lämmöllä muisteli Espanjassa oloa ja  kuinka paljon siitäkin sai irti. Pahin vaihe ainakin itselle on päätöksen teko siitä, että lähtee ja päätöksen jälkeen on vuorotellen sitä mieltä, että idea on hyvä ja seuraavana päivänä miettii että onko siinä mitää järkeä.
Jo parin viikon jälkeen kun oltiin saavuttu Uuteen-Seelantiin, todettiin että vaikka nyt tulis lähtö kotiin, oli kannattavaa tulla. Kaikki jännitys ja pelko hävisi oikeastaan melkein heti ja sen tiesin jo etukäteen menevän niin. Myös pelko siitä hostelliasumisesta helpotti tokan kaupungin kohdalla, jossa oli hostellissa jaetut kylppärit ja keittiöt ja huomasin, että ihan hyvin pärjää vaikka ei ole omia. Aika monta ötökkätarkistusta tosin tein alkuun ja tutkin peittoja, tyynyjä ja kaappeja, varmistellen ettei missään ole ötököitä tai mitään muitakaan matoja 😀 Toukkiin oon saanut traumat Helsingissä asuessa joitain vuosia sitten kun sokeritoukat tuli vähän liian tutuiksi. Nyt kun on kuukausi farmielämää takana, ei enää ihan jokaikinen hämähäkki saa sekoamaan. Ötökkäkammo on hälvennyt huomattavasti, kun töissä pyörii tällä hetkellä satoja mehiläisiä pölyttämispuuhissa, köynnöksistä saattaa tippua hämähäkki niskaan ja yhtenä yönä on sängystä torakkakin löytynyt. Myös se, että nyt asutaan täällä farmilla noin 50 muun reissarin kanssa on ihan ääripää. Ekat päivät täällä oli aika järkytys, mutta hyvin on tähänkin tottunut ja paikka tuntuu ihan kotoisalta. Normaalit hostellit tosin varmasti tuntuu tän jälkeen tosi hyviltä ja hotellit sitten ihan luksukselta.
Stressaan ja mietin asioita liian helposti ja tarpeettomasti yleensäkin, mikä on välillä aiheuttanut myös täällä hätäilyä kun mietin ekoilla viikoilla, että saadaanko varmasti töitä, saadaanko niitä riittävän nopeesti, riittäähän rahat ja olihan reittivalinnat järkeviä. Tykkäisin että kaikki menee suunnitelman mukaan ja ilman mutkia matkassa. Tärkeintä olis kuitenkin mennä fiiliksen mukaan ja rennosti, mahdollisimman huolettomasti, eikä suunnitella jokaista asiaa etukäteen.
Kaikki on mennyt yllättävän hyvin ja ollaan oltu tyytyväisiä matkan etenemiseen ja fiilis on hyvä! Tuntuu että meillä on käynyt monen pikkujutun kanssa myös aika hyvä tuuri, eikä suurempia vastoinkäymisiä oo käynyt. Isoin ylläri  tähän mennessä oli se, että tultiin tänne farmille ja töiden aloitus venyikin sään vuokssi kahdella viikolla ja jouduttiin vaan odottelemaan, ilman täyttä varmuutta mikä päivä työt alkaa. Lopulta työt kuitenkin alkoi ja on mennyt suunnitelman mukaan.
Tällä matkalla on vähän enemmän seikkailun tuntua, kun ei ole pysyvää omaa tukikohtaa, tarkemmin suunniteltu aikataulua tai reittiä ja matkan kulku voi muuttua lennossa miten vaan, ja niin on jo pariin kertaan käynytkin. Saa nähdä mihin vielä päädytään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s