Farmitöihin Uuteen-Seelantiin

Kun etsin netistä tietoa Working holiday viisumista kaksi vuotta sitten, se kuulosti ihan super hyvältä idealta – voi matkustaa Eurooppaa pidemmälle pitkäksi aikaa ja rahoittaa kaiken paikanpäällä töitä tehden. Ja super hyvä juttu se olikin! Kaiken kuvitteleminen etukäteen oli kuitenkin todella hankalaa ja kaivoin netistä kaikki mahdolliset tekstit, joissa kerrottiin kokemuksia täällä reissareille tarjolla olevista töistä ja mietin, että millaistakohan se todelisuudessa sitten on. Ajatus meni aina Australiaan, koska siitä oli kuullut maana enemmän, eikä itsellä ollut mitään tietoa Uudesta Seelannista. Sitä ajatteli, että ei se huonoinkaan työ täällä niin kamalaa voi olla ja että mihkähän hittoon sitä on ryhtymässä. Pahin pelko oli ettei saa töitä lainkaan.

Tässä postauksessa kerron tarkemmin omasta kokemuksesta hedelmäfarmilla työskentelystä Uudessa Seelannissa. Aiemmin kirjoittelin vuodestani USA:ssa au pairina, juttu löytyy täältä. Kannattaa käydä lukemassa myös Uuden Seelannin viisuminhakuprosessista ja muista paikanpäällä hoidettavista asioista, ennenkuin voi alka työntekoon, juttuun pääset tästä.

Aluksi…

Saavuttiin maahan kevään alussa, eli Uudessa Seelannissa tämä tarkoittaa syyskuuta. Ajoitus mietittiin niin, että kesää kohti mennessä on paremmin töitä tarjolla. Jo ennen saapumista oltiin otettu selvää työnhakusivustoista ja siitä, milloin ja millä alueilla mikäkin satokausi olisi. Farmeilta löytyy töitä täällä ihan ympärivuotisesti, eli kannattaa tutkia milloin on minkäkin hedelmän aika ja millä alueella mitäkin kasvaa. Hedelmäfarmien lisäksi töitä on paljon lehmä- ja lammastiloilla.

Hyviä sivustoja työnhakuun on PickAJob, Backpackerboard, Seek ja Facebookin ryhmät kuten ’Backpacker jobs New Zealand’. Mikäli on kiinnostunut tekemään työtä asuntoa ja ruokaa vastaan, kannattaa tsekata Wwoof, HelpX ja Trusted Housesitters. Kannattaa tehdä varuiksi myös CV ja katsoa netistä ohjeet sen tekoon, sillä se saa olla hieman yksinkertaisempi mitä on totuttu kotimaassa tekemään.

Meidän ensimmäinen työ oli kiivifarmilla ja työnkuvaan kuului monia tehtäviä, joita pitää tehdä siinä vaiheessa kun kiivit ovat vielä pienen pieniä ja vasta alkamassa kasvamaan.

Työtehtävät kiivifarmilla

Thinning – eli ohennus, jossa karsitaan kolmen ryppäistä kaksi sormenpään kokoista kiivin alkua pois, jotta jäljelle jäisi vain yksi, josta halutaan lopulta kiivi. Tämä työvaihe oli käytännössä helppo, mutta välillä todella turhauttava, kun nyppii useita tunteja satoja tai tuhansia sormenpäänkokoisia pallukoita ja tehtävä alue on useita hehtaareita. Toisaalta auringon paistaessa ja musiikin soidessa, oli se lepppoisaakin!

Tipping – eli sormenpäillä tai pihdeillä puristetaan uuden köynnöksen oksan nuppu lyttyyn, jotta oksa ei lähtisi kasvamaan. Edellisen tavoin hyvin yksinkertainen homma, haasteena oli korkealle kurottelu ja se, että on itse köynnöksen alla eikä nää kunnolla sen yläpuolelle. 

Cain training/spinning – eli haluttujen uusien köynnöksen alkujen kieputtamista naruun, joka ohjasi oksan kasvamaan haluttuun suuntaan. Näistä tulisi uusia köynnöksen oksia seuraavalle vuodelle. Tämä työvaihe jää ikuisesti mieleen yhtenä karmivimmista työtehtävistä ikinä 😀 hetkittäin se oli ihan ok, mutta pään työntäminen oksien ja lehtien väliin, ylös kurkottelu ja korokkeen mukana raahaaminen oli raivostuttavaa. Siitäkin silti selvittiin.

Male pruning – eli miespuolisen köynnöskasvin oksien leikkaamista, jottei miespuolinen kasvi ei kasva liikaa.

Picking – Kun kesä alkaa olla lopuillaan, alkaa itse poimiminen. Tämä työ on erittäin selkeä ja tehdään tiimeissä. Saat suuren ”kopan”, joka tulee olkaimilla kiinni eteesi ja oman ryhmän kanssa edetään kiiviköynnösten alla, poimien aina kori täyteen, jonka jälkeen se tyhjennetään suureen laatikkoon. Eli ei muuta kuin pick, empty and repeat 😀 Farmilla on paljon hulinaa keräyksen aikaan, sillä paikalla on rekkoja hakemassa laatikoita, täysien suurien laatikoiden kuljettajia, kerääjiä, valvojia, trukkikuskeja ja vaikka mitä. Itsellä poimimisesta on kokemusta vain neljän päivän verran, mutta uskaltaisin veikata, että tämä olisi kaikista raskainta työtä pidemmänkin päälle vaikka kroppa vähän siihen tottuisikin. Poimimista tehdään sekä tunti-, että urakkapalkalla, riippuen kerätäänkö vihreää vai keltaista kiiviä. Työnkuva on selkeä, mutta vaatii tarkkuutta ja nopeutta. Kiivit ei saa pudota maahan eikä niitä saa jäädä liikaa poimimatta.

Flower picking – niin hauskalta kun tämä kuulostaakin, voi parin viikon mittaisella kiiviköynnöksen kukkien keräämisellä tehdä hyvät rahat! Kukat kerätään talteen, ja niistä valmistetaan pulveria, joilla voidaan pölyttää kiivitarhat mikäli mehiläiset ei ole tehneet työtään kunnolla. Kukista jauhetta valmistavat yritykset myy purkillista lopullista tuotetta tuhansilla euroilla. Purkillinen tosin vaatii monen farmin kukat.

Pruning – kun kiivit on kerätty ja talvi koittaa, on edessä taas iso homma eli pruning. Ennen varsinaista isoa työvaihetta tehdään joitain pienempiäkin työvaiheita, mutta itse päätyö on leikata kiiviköynnöksen vanhat oksat pois, joiden tilalle asetetaan sitten uudet, jotka oli esimerkiksi ”spinning” vaiheessa naruihin pyöritetyt oksat. Usein tätä tehdään urakkapalkalla.

Toisinaan työtehtävät saattaa olla vain turhien oksien repimistä, jo kasvaneiden huonojen kiivien pois nyppimistä tai vaikkapa lannoitteen levittämistä. Työtehtävät saattaa myös riippua siitä, tekeekö töitä suoraan kasvattajalle vai onko urakoijan listoilla, joka kiertää isommalla porukalla tekemässä monen tilan työt. Oman kokemuksen perusteella suosin suoraan tilan omistajalle työskentelyä. Se tuo selkeyttä ja saa työskennellä yhdessä paikassa. Usein silloin työntekijöitä on pienempi ryhmä.

Jos miettii thinningin ja poimimisen välillä, veikkaisin, että poimiminen on raskaampi työ. Poimimisessa toisaalta saattaa olla parempi mahdollisuus isompiin tileihin silloin, kun tehdään urakkapalkalla. Minimipalkka Uudessa Seelannissa on $18,90 tunnilta.

Farmityön plussat ja miinukset:

+ Ulkona oleminen ja liikkuminen

+ Oppii hedelmän matkasta kasvattajalta kauppan hyllylle

+ Useimmiten monikulttuurinen työporukka

+ Työn saaminen helppoa

+ Ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa

— Fyysistä ja raskasta kropalle

— Useimmiten minimi tuntipalkka

— Työ on säästä riippuvaista

+/- Urakkapalkka, voi joko tienata reilusti tai jäädä alle minimipalkan

+/- Työtehtävät voi olla monipuolisia, mutta yhtä tehtävää saatetaan tehdä viikkoja

Kiivien lisäksi Uudessa Seelannissa kasvaa paljon omenoita, avokadoja, kirsikoita, tamarilloja, feijoaa, mandariineja, maissia ja vaikka ja mitä. Viinitiloilla töitä lötyy rypäleiden poimijana ja oluen ystävä voi suunnata vaikka humala farmille töihin!

Jokainen hedelmä vaatii varmasti hieman erilaisia työvaiheita. Myös se, missä mikäkin kasvaa, vaikuttaa työskentelytapoihin. Kirsikoita ja omenoita poimitaan tikkailla puusta, kiivit poimitaan pään yläpuolelta köynnöksestä ja viinirypäleet kasvaa noin vyötärön tasolla.

Millainen kokemus oli?

Lopulta työnsaanti kävi tosi nopeasti Facebookin kautta, kun haettiin hyvin yleistä farmityötä johon ei tarvitse aiempaa kokemusta ja joka työllistää paljon ihmisiä.

Haluttiin ehdottomasti kiivitilalle töihin, sillä se jotenkin tuntui kuuluvan Uudessa Seelannissa reppureissaamisen kokemukseen. Töitä tehtiin aina kun keli oli hyvä ja palkka oli lähes minimipalkka, mutta yleisesti työstä jäi hyvä fiilis, sekä hyvin rahaa säästöön kun keskittyi sen muutaman kuukauden työntekoon eikä kuluja ollut juurikaan. Työ on fyysistä, kokoajan pitää liikkua ja etenkin niska sekä selkä oli alkuun kovilla. Farmityön kiteyttää aika hyvin lause ”The work is not hard, but it’s hard work”.

Oma kokemus farmitöistä oli todella opettavainen. Oli kiva päästä tekemään fyysistä työtä ja näkemään ihan todellisuudessa mitä hedelmän kasvatus vaatii. Se oli oikeastaan mielenkiintoisempaa kun odotti. Hauskaa oli myös nähdä ja tutustua näihin itse kasvattajiin ja oppia heidän elämäntavasta. Myös se, että saa tehdä töitä ulkona oli erittäin mukavaa vaihtelua tietokoneen edessä istumiselle. Farmityössä kaikki paine ja odotukset oli poissa, mikä oli ihanan vaputtavaa. Toki pomo odottaa, että työn jälki on hyvä, mutta siellä köynnösten alla auringon paistaessa on stressi ja kiire poissa ajatuksista. 

Ainakin kiivien parissa kuten varmaan monien muiden hedelmien tai vihannesten kanssa töitä on tarjolla vuoden ympäri. Oma työrupeama kesti tilalla kolme kuukautta ja pidän sitä aika maximi aikana, ainakin yhtäjaksoisesti. Uudesta Seelannista löytyy työpaikkoja reppureissaajille myös vaikka ravintoloissa, rakennustyömaalla, IT-alalla tai ihan missä vaan muissakin töissä, eli jos on kokemusta ja haluaa omalta alalta kansainvälistä kokemusta, on sekin mahdollista. Kannattaa lähteä avoimin mielin matkaan ja kokeilla työtä, jota ei muuten ehkä ikinä tekisi muuten. Välillä on kirottu ja oltu totaalisen poikki, mutta myös opittu ja koettu mahtavia onnistumisen hetkiä, päästetty aivot vapaalle ja unohdettu normaali arkirytmi, jossa maanantait on maanantaita ja viikonloppua odotetaan sunnuntaista saakka.

Toivotaan, että meidän poimimat tai pakkaamat kiivit ovat jo päätyneet Suomeen<3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s