Home sweet home

Heippa! Kulunut viikko on mennyt ohi ihan hujauksessa ja tekemistä on ollut paljon. Uusi-Seelantikin tuntuu jo kaukaiselta ajatukselta. Palataan silti vielä sinne ja vähän ajassa taaksepäin..

Aiemmassa postauksessa kirjoittelinkin Aucklandissa yllättäen alkaneesta koronavirus lockdownista, joka käytännössä sulki kaupungin, niin ettei saanut tehdä mitään mikä ei ollut välttämätöntä. Tää tarkoitti käytännössä sitä, että meidän viimeiset kaksi viikkoa Uudessa-Seelannissa hengailtiin hostellihuoneessa, lukuunottamatta kaupassakäyntiä, vähäistä ulkoilua ja take away-ruuan hakemista. Yllättävää kyllä, tuo aika kului aika nopeasti, vaikka kuvittelin, että aika matelisi kun ei ole tekemistä ja kotiinlähtö lähenee.

Lähdön päivänä fiilis oli aika hämmentynyt. Lähdettäisiin oikeasti Suomeen. Sitä oli odottanut jo tovin. Tilanteen outoutta lisäsi vielä se miten koronavirus näkyi lentokentällä – ihmisiä oli todella vähän, kaikki ravintolat ja kaupat kiinni ja ilmassa oli vähän hassu tunnelma. Lentomatkat sujui yllättävän hyvin, vaikka kaksi ekaa lentoa oli noin 11 tunnin mittaisia ja kärsin toisinaan aika pahasta lentopelosta. Lennot oli Singapore Airlinesilla, joka osoittautui erittäin hyväksi.

Uuden-Seelannin ja Singaporen lentokentät oli tosiaan aivan hiiren hiljaisia, lämpökamerat tarkkaili ihmisten lämpöä, kaupat ja ravintolat oli kiinni ja ihmisiä jaoiteltiin eri ryhmiin sen mukaan oliko jatkolentoja. Singaporessa lentokoneesta seuraavaan odotusaulaan saakka oli ainakin noin parikymmentä työntekijää ohjailemassa ja paimentamassa, että kukaan ei varmasti poikkea reitiltä ja että turvavälit pysyy kunnossa. Kaikki tämä oli vähän erikoista, mutta olin itse kyllä todella tyytyväinen siihen, miten matka Singapore Airlinesilla toimi kaikesta huolimatta. Euroopassa Kööpenhaminan lentokentällä huomasi selvästi eron edellisiin, kaikki ravintolat ja kaupat oli normaalisti auki eikä yhtä näyttäviä järjestelyitä ollut kuin mitä maailman toisella puolen nähtiin.

Suomeen päästessä saatiin huokaista helpotuksesta, mutta matkanteko jatkui silti vielä Helsingin kautta Tampereelle, jossa piti odotella muutama yö jetlagia parannellessa ennen omaan asuntoon pääsyä. Pieni lepo teki hyvää ennen muuttoa ja nyt paluusta viikkoa myöhemmin kotikin alkaa jo näyttää kodilta. Koti myös jo tuntuu kodilta, mutta silti mielessä käy vähän väliä, että eikö me oikeesti lähdetä tästä kohta pois. Tällä hetkellä vastaus on ehdottomasti ei. Kaiken reissaamisen jäljiltä asiat on ollut vähän hujan hajan, niin nyt on hyvä hetki pistää kaikki järjestykseen ja haalia ympäriinsä olevat tavarat säilytyksestä omaan kotiin.

Paluu arkeen koittaa todenteolla ensi viikolla, kun aloitan työt. Jännittää. Ja samaan aikaan oon innoissani. Vaikka töitä on tehty reissujenkin ajan, on silti ihan normaali arki Suomessa aika kaukainen ajatus, mutta samaan aikaan just siks se kuulostaa niin kivalta, paluu ihan perusasioihin ja arkeen. Vielä nautin viimeisistä vapaapäivistä, järjestän kotia ja nään perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa. Ihanaa olla kotona.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s