Nähtävää eteläsaarella

Uudessa Seelannissa eteläsaarella on monia ’must see’ nähtävyyksiä, mutta myös useita nopeita pysähdyspaikkoja joissa päätettiin osassa suunnitellusti tai spontaanisti poiketa. Moni näistä on sellaisia joissa ei ajallisesti kestä kovin kauaa paikanpäällä, mutta mikäli on auto käytössä niin on helppo pysähtyä. Tässä muutamia suosikkeja ja käymisen arvoisia stoppeja!

Split Apple Rock – Keskeltä kahtia haljennut kivi nätillä rannalla. Kävely rannalle kesti kymmenisen minuuttia. Nopea reissu ellei halua jäädä biitsille! Matkalla tästä Kaiteriteriin näkee myös hulppeita taloja.

Hokitika – Pikkuinen kaupunki/kylä, jossa todella paljon Jade korumyymälöitä, mahdollisuus nähdä kiiltomatoja maksutta ja ihan mielettömät auringonlaskut. Puolen tunnin ajon päässä myös Hokitika Gorge, joka on käymisen arvoinen. Huomioi, että aiempien päivien kelistä riippuen vesi Hokitika Gorgessa saattaa olla mutaista, joka tekee näkymästä vähän erilaisen.

Moeraki Boulders – Rannalla olevia pyöreitä kiviä. Kannattaa käydä jos ajelee näillä suunnilla, ja jäädä vaikka rannalle nauttimaan kesäpäivästä. Käynti rannalle on kahvilan sisäänkäynniltä.

Slope Point – Maan eteläisin piste! Saattaa olla, että tämän lähemmäksi etelämannerta ei toiste enää tule mentyä. Ei muuta nähtävää kuin kyltti ja kallionkieleke, mutta ajatus siitä, että seuraavana vastassa on etelämanner oli hauska 🙂

Tunnel Beach – Kävely alas mäkeä noin 15 minuuttia ja päädyt lopulta kapeaa tunnelia pitkin pienelle rannalle kallioiden suojaan. Ajoitus on paras laskuveden aikaan! Upeat maisemat ❤ Huom! Alas meno on paljon nopeampaa ja kevyempää, varaudu raskaaseen nousuun ylös 😀

Curio Bay – Hyvä paikka bongata harvinaisia keltasilmäpingviineitä ja uida delfiinien kanssa. Delfiinien kanssa uinti ei siis ole järjestetty, villit delfiinit tulee luokse mikäli haluavat 🙂 Kannattaa tutkia pingviiniasiaa etukäteen, niitä ei juoksentele rannalla ihan ympäri vuoden tai vuorokauden! Itse ei valitettavasti nähty kuin tämä upea auringonnousu.

Vesiputoukset – Etelässä on useita upeita vesiputouksia, osa pieniä ja osa isompia. Kannattaa poiketa vaikka parillakin, jos sattuu reitin varrelle. Googlaa esimerkiksi ’Waterfalls New Zealand’ niin löytyy hyviä listoja! Länsirannikkoa ajaessa vesisateella on kallionseinämätkin täynnä vesiputouksia, joita ei muuten ole. Näky on aika mieletön sateella.

Waipapa Point Lighthouse – Söpö majakka, paikalla myös infotauluja joissa kerrotaan esimerkiksi siitä millaista oli majakanvartijan elämä aikanaan kyseisellä majakalla. Hylkeitä näkee etelässä usein, myös tämä on hyvä paikka bongata niitä.

Pancake Rocks – Meren rannassa kulkee lyhyehkö kävelyreitti, jonka varrella näkyy Pancake Rocksiksi kutsuttuja kivimuodostelmia. Sijaitsee eteläsaaren länsirannikolla, ja tämä tie itsessään on aivan upea näköaloineen. Hyvä taktiikka on pysähtyä lähes kaikilla nököalapaikoilla 😀

Nugget Point – Tämä oli yksi omista suosikeista! Näkymä majakalta merelle, jylhät maisemat. Ihan vieressä myös Roaring Bay, yksi parhaista paikoista nähdä täällä harvinaisia keltasilmäpingviineitä. Kannattaa perehtyä pingviini asiaan etukäteen, että sattuu paikalle sopivaan aikaan.

Wanaka Tree – Wanaka on mukava pieni kylä, joka on tunnettu esimerkiksi puusta, joka kasvaa yksinäisenä järvessä. Aika hauska!

Monro Beach walk – Kaunis ranta, jolle saavuttiin noin puolen tunnin kävelyn päätteeksi. Kävely oli läpi metsikön ja etenkin aikaiseen aamulla se oli kaunis aamuauringossa. Perillä saattaa bongata pieniä sinipingviineitä.

Tässä onkin monta hyvä syytä ostaa tai vuokrata auto matkan ajaksi, sillä moniin näistä paikoista ei bussilla pääse tai mikäli pääsee, on se huomattavasti aikaa vievempää. Monen monta nähtävää olisi matkan varrella vielä varmasti ollut ja etelässä olleet tulvat myös rajoitti muutamissa paikoissa käymistä. Näitä maisemia jää kaipaamaan!

Töihin Uuteen-Seelantiin

Tällä hetkellä monen reissusuunnitelmat ja varatut matkat on jäissä viruksen vuoksi, mutta nyt on toisaalta hyvää aikaa suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. Tie töihin Uuteen-Seelantiin on ollut omalta osalta todella helppo ja tässä vähän tietoa siitä, miten koko prosessin alku meni viisumin hausta siihen, että päästiin töihin ja mitä siinä välissä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin Suomalaisille Working Holiday viisumi halukkaille tilanne on mainio paristakin syystä. Meille Working Holiday viisumi maahan on täysin ilmainen eikä viisumeilla ole vuosittaista rajoitusta siihen kuinka moni sen voi saada, toisin kuin monella muulla maalla. Myös suurena etuna se, että Uusi-Seelanti ottaa Suomalaisia 35-ikävuoteen saakka, kun vaikkapa Australiaan pääsee vain 30 vuotiaaseen saakka. Muutamia muita kriteereitä viisumin saamiselle on:

  • Voimassaoleva passi
  • Olet yleisesti ottaen terve ja työkykyinen
  • Sinulla pitää olla vakuutus matkasi ajaksi
  • Tililläsi on vähintään 4200 Uuden Seelannin dollarin edestä rahaa maahan saapuessa

Tarkan ja täyden listan vaatimuksista ja itse hakemuslomakkeen löydät osoitteesta:

https://www.immigration.govt.nz/new-zealand-visas/apply-for-a-visa/about-visa/finland-working-holiday-visa

Ensimmäisenä täytyy luoda tili sivulle, jonne lopullinen viisumikin sitten ilmestyy ja pääset näkemään tarpeelliset tiedot oman tilin kautta. Itse hakemuksen täyttäminen oli helppoa, kannattaa lukea kysymykset vaan huolella ja vastailla rauhassa. Hakemuksessa kysytään kaikki henkilötiedot, terveystiedot sekä rikoshistoriaan liittyviä kysymyksiä. Viisumi ilmestyy tilille jonka olit aiemmin luonut ja saat siitä myös ilmoituksen sähköpostiin. Käsittelyajaksi ilmoitettiin muistaakseni pari kolme viikkoa ja meille se saapui ajallaan. Viisumissa itsessään ohjeistettiin tulostamaan sivut mukaan matkaan ja toinen hyödyllinen sivusto on RealMe (https://www.realme.govt.nz) jolle tehdyn tilin kautta pystyt todistamaan olevasi viisumin haltija. Tämän tein itse vasta paikan päällä pankissa virkailijan kanssa, kun en tiennyt asiasta. Kannattaa siis tehdä etukäteen!

Viisumilla saat oleilla maassa 12 kuukautta ja sinä aikana voit poistua ja palata takaisin niin monesti kuin haluat. Viisumin saatuasi sinulla on vuosi aika saapua maahan ja sen voimassaoloaika alkaa saapumispäivästä. Mikäli työskentelet tietynlaisissa töissä kuten esimerkiksi hedelmä/vihannesfarmilla tai pakkaamossa vähintään kolmen kuukauden ajan, on mahdollista hakea viisumiin kolmen kuukauden jatkoa.

Hyväksymisen odottelu oli jännittävin vaihe vaikka tiesikin täyttävänsä kriteerit ja itse taisin käydä lähes päivittäin katsomassa joko tieto olisi saapunut 😀

Mitä asioita hoitaa paikan päällä?

Ennenkuin voi suoraan hypätä töihin, kannattaa hoitaa muutama asia kuntoon kohteessa! Todistus asuin osoitteesta, pankkitili ja veronumero.

Proof of address – Ihan ekana kannattaa pyytää sen hetkisestä majoituksesta ”proof of address”, jota tulet tarvitsemaan esimerkiksi pankissa ja veronumeroa hakiessa. Tämä lappu todistaa sinulla olevan osoite maassa, vaikka se olisikin vain ensimmäinen hostelli tai AirBnB majoituksesi. Hostelleille ainakin tämä on ihan tuttu juttu ja he kirjoittavat sen pyynnöstö. 

Pankkitili – Pankkiin kannattaa varata etukäteen aika, vaikka käymällä ohimennen paikan päällä tai soittamalla. Mukaan tarvitset passin, todisteen osoitteesta sekä viisumin. Kannattaa ottaa varuiksi kaikki tärkeät paperit mukaan matkaan liittyen, ettei vahingossa sitten joku tärkeä unohdu. Itse avattiin tili ANZ nimiseen pankkiin joka on toiminut hyvin ja sinne avattu tili on maksuton.

Veronumero – Toinen tärkeä asia on hoitaa veronumero kuntoon, sillä ennen sitä et voi aloittaa työntekoa. IRD-numeron hankkiminen onnistuu kätevästi netissä osoitteessa:

https://myir.ird.govt.nz/eservices/home/_/

Suosittelen myös luomaan samalla MyIR tilin joka on veronumeron hankkimisen yhteydessä vaihtoehtoinen. Myöhemmin tili on tarpeen kun haluat tietää esimerkiksi saatko veronpalautusta.

Puhelinliittymä – Sitten vielä puhelinliittymän hankinta. Vaihtoehtoja on paljon perus liittymistä prepaid liittymiin, joista sitten valitsemaan oman tarpeen mukaan. Sellainen käsitys kuin rajaton netti ei ole täällä ihan yhtä itsestäänselvyys kuin Suomessa. Budjettimatkailijalle vinkkinä, että edullisin vaihtoehto on Warehousen prepaid liittymä, johon saa tilanteen mukaan valittua vain dataa tai sitten myös puheluita ja viestejä.

Kannattaa varata ainakin viikko siihen, että hoitaa paikanpäällä tarvittavat asiat kuntoon, ennenkuin lähtee työnhakuun. Esimerkiksi Aucklandissa keskustassa ajan saaminen pankkiin ei välttämättä onnistu heti seuraaville päiville. Ensimmäiset pari päivää kannattaa myös varata ihan vaan aikaerosta selviytymiseen. Mutta kerran kun nämä asiat on tehty niin ne on kerralla kunnossa koko vuodeksi!

Mistä hakea töitä?

Työnhakuun löytyy monta hyvää kanavaa. Kannattaa liittyä Facebookissa erilaisiin ryhmiin kuten vaikka Backpacker Jobs New Zealand ja seurata myös aktiivisesti Backpacker board sekä Backpacker job board nettisivuja. Facebook ryhmissä voit myös itse postata viestin jossa kerrot hakevasi töitä – näitä seuranneena olen huomannut, että suurin osa on saanut monia työtarjouksia.

Uudessa-Seelannissa tuntuu olevan paljon töitä backpackereille ja oman kokemuksen ja muiden matkaa seuranneena töiden saaminen on melko helppoa, mikäli on valmis avoimesti kokeilemaan ja tekemään raskaampiakin töitä ja pitkiä päiviä. Toki tarjolla on myös hieman ”parempiakin” töitä vaikkapa kokeille, myynnin ammattilaisille tai  IT-alan osaajille.

Hankalin osuus koko prosessissa oli uskaltaa tehdä päätös siitä, että lähtee koko matkalle, maahan josta ei tiennyt juuri mitään ja joka on käytännössä niin kaukana kuin mahdollista. Onneksi lähdettiin. Ehdottomasti voin suositella kohteeksi Uutta Seelantia. Kirjoitan tulevaisuudessa vielä lisää täällä työskentelystä ja vertailua sen välillä miten kokemus eroaa Au pair-vuodesta ja puhelintyöstä ulkomailla.

Aurinkoista viikonloppua 🙂

Miten menee just nyt?

Aika hurjaa ajatella paria kolmea kuukautta taaksepäin, kun ei ollut tietoakaan tulevasta eli nykyhetken tilanteesta ja mitä päivät tuo tullessaan. Meidän oma matkustuksen ajoitus oli sattumalta erittäin hyvä, sillä kierrettiin eteläsaari ihan rauhassa päivä kerrallaan elellen ja lopulta tehtiin päätös palata Te Pukeen töiden perässä. Koronasta oli lueskeltu jo tovin aikaa, mutta pahasti se ei lähtenyt liikkeelle ennenkuin vasta meidän matkan loppuosan aikana, jolloin ei kuitenkaan ollut tietoakaan mistään lock downeista tai siitä, että tilanne äityy näin pahaksi. Meidän onni oli, että kerettiin asettumaan paikalleen ja saamaan työpaikka ajoissa.

Päätettiin aiemmista puheista huolimatta palata kiivihommiin ja haluttiin sitten kuitenkin kokeilla kiivin poimintaa, vaikka aiemman työrupeaman jälkeen melkein vannottiin, että kiiveihin liittyvää työtä ei enää tehdä. Työt alkoi sovitusti PickAJob firman kautta, kellä oltiin ihan alunperinkin töissä lokakuussa 2019. Suunnitelmissa oli keräillä muutama viikko ja sitten vaihtaa pakkaamoon pakkaamaan kiivejä. Keräystyö oli alusta alkaen kovaa hommaa. Kerätä piti tietenkin nopeasti ja edessä kannettava kori täynnä kiivejä ei ollut todellakaan kevyt. Työtä tehtiin urakkapalkalla. Ajateltiin, että tehdään nyt vaikka parisen viikkoa ja vaihdetaan töitä sitten. 

Yhden lyhyen työpäivän päätteeksi päädyttiin majoituksen läheiseen pakkaamoon kysymään onko töitä tarjolla ja aivan puskista he sai meidät puhuttua ympäri, että aloitetaan seuraavana päivänä. Noh, mikäs siinä, pidemmät työpäivät, parempi palkka ja ajatus siitä, että työ ei ole sääriippuvaista sai meidät sanomaan kyllä! Miinuksena meidän piti vaihtaa majoitusta, sillä sen hetkinen paikka tarjosi yösijan vaan heillä työskenteleville, joka on ihan ymmärrettävää. Onneksi aiemmin luoduilla suhteilla päästiin muuttamaan saman kadun varrelle toiselle kiivifarmille, jes 🙂

Yllätyin siitä kuinka kiva Te Pukeen oli lopulta palata ja kuinka kotoisalta täällä tuntuu. Reissuun lähtiessä tammikuussa oltiin niin onnellisia kun päästiin täältä eteenpäin, mutta varmaan lähes yhtä onnellinen olo oli palatessakin 😀

Täällä juuri nyt oleva lockdown tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki ei-tarpeelliset/pakolliset paikat on suljettu, kuten koulut, ravintolat, kampaamot ja käytännössä kaikki mahdollinen. Neljän viikon ajaksi, nyt tätä takana noin kolme viikkoa. Myös lautta etelä ja pohjoissassaaren välillä lakkasi kulkemasta. Ruokakauppoihin päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerralla ja työmatkalla pitää olla virallinen lupa mukana, että on matkalla työpaikkaan, jolla on lupa olla auki. Täällä on virus tartuntoja nyt noin 1300, eli Suomen tilanteesta on yli puolet vähemmän.

Tällä hetkellä asiat etenee tilanteeseen nähden meillä hyvin. Töissä tehtiin suuria muutoksia jotta työntekijät pysyy turvassa, ja että pakkaamo pystytään ylipäätään pitämään auki, jotta kiivit saadaan maailmalle. Muuten ollaankin hyvässä eristyksessä farmilla.

Toivotaan, että tilanne rauhoittuu pian! Toiveena olisi päästä palaamaan kotiin suunnitellun aikataulun mukaisesti kesäkuun alussa, mutta viisumi meillä on onneksi voimassa vielä hyvän aikaa, joten kiirettäkään ei onneksi ole. Reissut on nyt näiltä osin reissattu ja seuraavana odottaa joka tapauksessa kotiin paluu.

Tsemppiä kaikille poikkeusoloihin!

Lake Tekapo & Mount Cook

Pian Christchurchin jälkeen saavuttiin Lake Tekapolle, joka oli päätetty jo kauan aikaa sitten, että tänne on päästävä! Lake Tekapo on tunnettu erityisesti kauniista turkoosin sinisestä järvestä sekä uskomattoman upeista tähtitaivaista. Ei meinannut malttaa odottaa tänne pääsyä!

Saavuttiin ajoissa aamupäivällä ja huomasin heti, että paikka olikin paljon odotuksiani pienempi. Kovin isoakaan paikkaa en odottanut, mutta silti tuli kylän koko yllätyksenä. Auto parkkiin saatua käveltiin ensimmäisenä katsomaan pienen pientä kirkkoa, joka on varmaan yksi maan kuvatuimmista kohteista etenkin yöaikaan. Church of the Good Shepherd. Pieni kivikirkko oli ympäriltä melko täynnnä turisteja. Sisällä ei ole paljoakaan tilaa, sen verran viitsi vilkaista sisään muita häiritsemättä, että näki alttarin olevan vain ikkuna järvelle ja näkymä oli erittäin kaunis. Yöaikaan kirkon yläpuolella saattaa nähdä upean linnunradan ja sen vuoksi se on niin suosittu kuvauskohde, jonne moni opastettu ”stargazing” kierros vie. Muuten yöaikaan kirkon ympärys on suljettu aidoin.

Meille itselle suurin toive oli nähdä linnunrata. Lake Tekapo on osa Aoraki MacKenzie dark sky reserveä, joka on maailman suurin ’dark sky reserve’, eli valosaasteen määrä on täällä aivan minimissä, joka mahdollistaa tähtien näkemisen super hyvin. Aiheeseen liittyviä kierroksia löytyy useita sekä iltaisin että öisin. Etukäteen aloin perehtymään asiaan ja luin, että kuun koko on merkittävä osa sitä näkyykö tähtipöly ja linnunrata hyvin. Kuinkas muutenkaan kuin meidän aikaan taivaalla loisti täysikuu – kirkkaalta taivaalta tietty joka on toki toinen edellytys sille, että näkee yhtikäs mitään. No, ei auttanut kuin selvitellä mitkä muut maan paikat ovat hyviä spotteja tähtien katseluun. Oli aika pettynyt olo, mutta minkäs sitä luonnolle ja kuun kierrolle mahtaa 😀 Mikäli pystyy joustamaan aikataulussa niin kannattaa koittaa sovittaa matka Lake Tekapolle sopivaan hetkeen kuun kierto huomioiden. Optimaalisin aika on toki uuden kuun aika, mutta ei osittainen kuukaan kokemusta täysin pilaa.

Toisena päivänä päätettiin taas lähteä vähän kävelemään ja löydettiin kiva muutaman tunnin kävelylenkki Mount John University Observatorylle. Sinne pääsee myös maksullisella tähtienkatselukierroksella tutkimaan tähtitaivasta teleskoopeilla. Kävellessä oli hienot maisemat ensin Lake Tekapolle ja myöhemmin näkyviin tuli myös alueen muut järvet. Kävely itsessään oli melko helppo, mutta keli oli kuuma joten se teki muutamista nousuista aika tuskaisia. Huipulta löytyy kiva kahvila johon on hyvä pysähtyä lepäämään ennen kuin matka jatkuu alas. Lenkin päätteeksi mentiin kastautumaan Tekapo järveen jonka vesi oli aivan jäätävän kylmää!

Yöt vietettiin tosi kivalla leirintäalueella, Pattersons Ponds camping ground (löytyy CamperMatesta). Autoja oli paljon mutta meininki oli rauhallinen ja mikä parasta, ötököitä ei ollut juurikaan. Paikka on tosi hyvä katsella tähtiä omatoimisesti jos ei halua maksetulle kierrokselle.

Lake Tekapo on ollut tähän saakka yksi omista suosikeista ja siellä olisi viihtynyt tosi hyvin pidempään esimerkiksi jos olisi halunnut jäädä vaikkapa töihin. Asukkaita ei siellä paljoakaan ole, mutta turisteja sitäkin enemmän.


Matka jatkui Lake Tekapolta toiseen odotettuun kohteeseen eli Aoraki/Mount Cook vuorelle, joka on Uuden-Seelannin korkein vuori. Lähdettiin ajamaan aikaiseen aamulla mikä oli hyvä idea, sillä matkalla aika pian Lake Tekapon jälkeen tuli hyvä näköalapaikka josta oli upea näkymä Lake Pukakin yli vuorille ja aamuauringon noustessa maisema oli ihan uskomaton. Muutenkin matka Mount Cookille on hieno pysähdyspaikkoineen ja muuttuvia vuori ja järvimaisemia katsellessa.

Perillä odotti suuri määrä turisteja ja paikanpäällä oleva leirintäaluekin oli aikas täynnä. Meillä oli edessä noin kolmen tunnin mittainen Hooker Valley Track menopaluu kävely vuorta katsomaan. Reitti oli helppokulkuinen ja ylitettiin myös muutama riippusilta. Kannattaa aloittaa ajoissa, sillä mitä pidemmälle päivää meni, sitä ruuhkaisemmaksi polku muuttui. Reitiltä oli hienoja eri näkymiä vuorille ja itse Mount Cookille. Perillä odotti järvi johon sulaa lisää vettä vuorilta tippuvista jäälohkareista. Rohkeimmat jopa hyppäsi uimaan ja kiipesi jäälohkareelle ja parin näin kävelevän vielä lähemmäs Mount Cookia vaikka itse kävelyreitti jo päättyi. Hetken ihastelun jälkeen palattiin takaisin kohti autoa ja taas sai ruksata yhden must see kohteen listalta.

Itse ei haluttu jäädä yöksi Mount Cookin leirintäalueelle sillä se oli maksullinen sekä tosi täynnä ja mieluummin ajettiin hetken aikaa jotta päästiin ilmaiseen parkkiin. Kyseinen leirintäalue on hyvä mikäli aikoo tehdä useampia tai pidemmän vaelluksen tässä kohteessa, sieltä lähtee useita erimittaisia vaellusreittejä.

Mikäli matkalla vaan on aikaa, suosittelen käymään molemmat kohteet. Mount Cook löytyykin useimpien listalta, mutta ajanpuutteen vuoksi Lake Tekapon näkee monesti puuttuvan. Nämä oli kyllä hienot vastakohdat toisilleen. Tässä kohtaa reissua alkoi tuntua hassulta sillä moni etukäteen odotettu nähtävyys alkoi olemaan nähty. Tietty paljon paikkoja oli vielä edessä, mutta ne odotetuimmat alkoi käymään vähiin…

Juttuja ja havaintoja II

Helou! Terveisiä taas kiivifarmilta Te Pukesta. Mekin ollaan asianmukaisesti ja turvallisesti asetuttu paikalleen. Aika on kulunut ihan kauheella vauhdilla ja parin viikon aikana on kerennyt tapahtumaan kaikkea työpaikanvaihdoksesta muuttoon ja täällä alkaneeseen koronaviruksen aiheuttamaan lockdowniin. Meillä kaikki hyvin vallitsevasta tilanteesta huolimatta. Ajan kuluessa on löytynyt taas uusia asioita mitkä on pistänyt silmään jäänyt ihmetyttään, tällaista on kertynyt tällä kertaa ylös puhelimen muistioon:

Kaikkialla on siistiä. Missään ei näy juurikaan graffiteja tai mitään sotkuja. Joka puolella on hyvin huolehditun näköistä.

_________________

Ulkomailla jos menee shoppailemaan, päätyy aika usein käymään myös niissä tutuissa ketjuliikkeissä. Kiva plussa täällä on kuitenkin se, ettei niitä tuttuja Bershkaa, Zaraa ja Pull&Bearia ja muita ainaisia halpisketjuja ole. H&M löytyy, mutta niinkin harvakseltaan, että edes maan pääkaupungin keskustassa et tätä kauppaa nää! Erittäin kivaa vaihtelua.

_________________

Yks mikä kiinnitti huomion jo alussa oli se kuinka siistejä, hyvin hoidettuja ja monipuolisia lasten leikkipuistot on. Siis ihan viimesenpäälle hienoja!

_________________

Isommat kaupungit on ollut keskenään tosi erinäköisiä ja niissä on ollut kiva omanlainen fiilis.

_________________

Hinnat täällä välillä ihmettyttää. Jotkut asiat on kaliimpia ja toiset taas halvempia kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintolassa lasi viiniä tai vaikka jälkkäriannos saattaa maksaa dollareissa saman verran kun Suomessa tuote euroissa. Eli on siis euroissa huomattavasti kalliimpi. Toisinpäin taas voisi mainita tupakan hinnan. Pahimmillaan pussi puruja maksaa useita kymmeniä euroja. Eli tänne tullesssa pidemmäksi aikaa on hyvä sauma lopettaa 😉

_________________

Maisemat. Maisemat ylipäätään jaksaa ihmetyttää, niin kaunista! Tähän samaan voisi sano lampaiden määrän, niitä on monia miljoonia enemmän kuin ihmisiä tässä maassa.

_________________

100km/h rajoitus mutkaisella tiellä on hauska.. paikalliset ehkä pystyy siihen vaikka sitäkin välillä epäilen, turistit hissuttelee 50-70km/h. Mutkissa on usein kyltti joka ilmoittaa mitä vauhtia mutkaan kannattaa mennä, toisinaan ei. Muutenkin paikalliset ajaa todella lujaa.

_________________

Englannin kielessä moni käyttää sanaa ”sweet” vähän niinkun ”cool” tai ”nice”. Täällä sanotaan ”sweet as” ja omaan korvaan se kuulostaa hassulta varsinkin jos kuulee sen monesti samassa keskustelussa.

Yleisesti ottaen tykkään Uudesta-Seelannista tosi paljon, ihmiset on ystävällisiä, kulttuuri ei kummastuta niin kun esimerkiksi Espanjassa ja tähän saakka meillä ainakin kaikki vaikkapa virasto asiat ja muut toiminut hyvin 🙂 Hyvää viikonloppua ja pysykää terveenä!

Follow my blog with Bloglovin

Christchurch

Aika on mennyt eteläsaarella matkustaessa niin nopeesti ja tällä hetkellä ollaan jo kaukana Christchurchista.

Chrischurchiin ajaessa huomasi taas pikkukylästä tultaessa, että saavutaan kaupunkiin. CamperMate ei näyttänyt keskustan läheltä yhtäkään ilmaista leirintäaluetta, joten mentiin vähän sivummalle yhden ravintolan parkkipaikalle, joka tarjosi ilmaisen paikan camper vaneille, saaden samalla asiakkaita. Saapumispäivänä ei jaksettu enää lähteä kaupungille ja mielenkiinnolla odotti, että missähän paikassa sitä oikein on.

Edelleen kaikki isot kupungit on jaksanut yllättää erilaisuudellaan. Christchurch on kokenut kovia ja vuosien takaisten pahojen maanjäristysten jäljiltä siellä oli vieläkin kovat rakennusurakat käynnissä. Kupungilla huomasi aika pian, että moni rakennus on melko uusi ja moderni. Uusien rakennusten tyyli oli selkeälinjaista ja vähän omaperäisempää mikä oli kiva vastakohta vanhoille rakennuksille. Keskusta oli täynnä trendikkäitä ja houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita – Instagrammaajille löytyy toinen toistaan kuvauksellisempia paikkoja!

Hyviä nähtävyyksiä kaupungissa on esimerkiksi Quake City museo, Botanic Gardens, Christchurch Art Gallery, New Regent Street.. Etenkin taidemuseo oli kiva – se oli sopivan kokoinen ja esillä oli vähän erilaista taidetta mitä aiemmissa täällä nähdyissä museoissa. Erityisesti jäi mieleen myös Bridge Of Remembrance josta alkoi kiva kävelykatu jossa kulki vanha ratikka ja siinä vieressä kauppahallin tapainen paikka josta sai vaikka mitä herkkuja.

Samaan aikaan sattui meidän tietämättä olemaan myös Waitangi Day, joka merkkaa päivää jolloin Waitangin sopimus allekirjoitettiin, eli kyseessä on maan kansallispäivä. Keskustan tuntumasta löytyi illalle ulkoilma musiikkitapahtuma sekä Night Noodle Market. Nuudeleita käytiin vain himoitsemassa, sillä oltiin suuntaamassa ravintolaan syömään myöhäinen synttäridinneri Akin aiempien synttäreiden kunniaksi.

Meidän päivät kului enimmäkseen kävellessä ja ihmetellessä, maksullisia aktiviteetteja ei täällä tehty ja kaupungissa oltiin kolme yötä. Tykättiin Christchurchista paljon erityisesti sen erilaisuuden takia, mutta muuten ei kauheasti erityisempää kerrottavaa täältä jäänyt vaikka kivat päivät olikin. Matka jatkui taas kohti maaseutua ja ei harmittanut toisaalta yhtään lähteä rauhallisempiin maisemiin.

Mitä pakata Uuteen-Seelantiin?

Itselle matka Uuteen-Seelantiin on ensimmäinen kunnon reppureissu ja lähtiessä pitikin selvitellä ja mietiskellä aika paljon, että mitä kannattaa pakata ja vieläpä tällaiseen kohteeseen, josta sanotaan, että päivässä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Suurin ongelma itsellä aina on, että haluaisi ottaa mukaan enemmän kun mahtuu. Espanjan jäljiltä onneksi oli vielä tuoreena mielessä, että vaatteita oli aivan liikaa, ihan järjetön määrä, eli vähemmälläkin pärjää.

Uudessa-Seelannissa sää vaihtelee nopeastikin, joten piti pakata järkevästi, säähänsopivasti ja riittävän vähän. Itse haluisi aina pakata kaikki kivoimmat ja hienot vaatteet, mutta tällä matkalla käytännöllisyys menee edellä ja onneksi sen mukaan sitten tajusikin pakata. Aiemmin en oo itse harrastanut vaellusta tai vaan tehnyt sellaisia asioita mitä täällä, joten oli vaikea senkin puolesta ajatella mitä valita mukaan.

Mitä kannattaa pakata rinkkaan?

Oman kokemuksen perusteella koittaisin mahduttaa kaiken yhteen rinkkaan ja pieneen reppuun, jota voi käyttää matkalla päiväreppuna. Välillä tuntuu, että sekin on liikaa, eli ehdottomasti mahdollisimman vähän tavaraa! Nähnyt sellaisia kameleita täällä toisinaan reppujensa ja laukkujensa kanssa että pahaa tekee 😀 Oma reppu sisälsi lähtiessä seuraavaa:

1x farkut, 1x siistit mukavat housut, 2x shortsit, 1x kesämekko, collegehousut+paita, 1x huppari, 2x neule, urheilutoppi-, pitkähihainen- ja housut, 2x perus pitkähihainen, 2x t-paita, 3x toppi, ulkoilutakki, farkkutakki, lippis, flip flopit, lenkkarit, Birkenstockit, alusvaatteet+sukat+bikinit. Muuta tavaraa eli hieman meikkejä, särkylääkettä, hygieniatuotteita matkakoossa, sadeviitta, matkapyyhe, vesipullo, laturi, kuulokkeet, kirja, pikkulaukku..

Tähän mennessä koen, että aika hyvin pakattu, tosin työnteossa muutama juttu kuten kengät ja pari paitaa meni pilalle. Uusia en halua kuitenkaan ostaa kenkiä lukuunottamatta, joten näillä koitetaan mennä mahdollisimman pitkään. Muutama vaate on tullut ostettua, mutta harkitusti ja tarpeeseen. Pari juttua mitä ehkä kannattaa huomioida pakatessa..

Vaelluskengät. Itse en omistanut, enkä ostanut. Monet vaellusreitit on sen verran hyviä, että niissä pärjää lenkkareillakin. Vaelluskenkien etu on tietty parempi pito ja vedenpitävyys.

Matkakokoinen pyyhe. Mitä pienempään tilaan menee, sen parempi.

Virtapankki. Varsinkin jos aikoo reissata autossa asustellen, on virtapankki must!

Otsalamppu. Niin nerokas keksintö, että en aio mennä enää mihinkään ilman sitä! Kotoa olisi löytynyt, mutta itse taisin sanoa, ettei sitä tarvita. Ostin sitten täältä kun tarvitsikin.

Pitkävartiset sukat. Pakkasin mukaan jostain syystä vain yhdet pitkävartiset sukat. Sitten kun alkoi hyttyset ja muut ötökät syömään nilkkoja, piti lähteä ostamaan lisää kun ne ainoat oli rikki. Tietty myös ötökkämyrkky suojaa nilkkoja.. ja taas jos aikoo matkustaa niin, ettei ole pesukonetta saatavilla aina niin itse ottaisin sukkia sekä alusvaatteita vielä enemmän mukaan mitä oli, koska ne on aina ensimmäisenä loppu.

Kevyttoppatakki. Jos matkustaa täällä kevään/syksyn puolella niin kannattaa pakata kevyttoppatakki. Monilla ollut myös käytössä viileinä kesäiltoina.

Työvaatteita. Mikäli aikoo töihin mennä esimerkiksi farmille, hyvä ottaa erikseen työvaatteita joiden ei niin väliä vaikka menisi pilalle.

Täällä ihmiset kulkee melko rennoissa vaatteissa ja sporttiasussa voi ihan hyvin painaa meneen kaupungilla. Mitkään muoti-ilmiöt ei täällä oikein tule esiin.

Mitä ei olisi tarvinnut?

Sadeviitta. Ei ole ollut käyttöä paitsi kerran, ja tuskin lopulta toiste missään tullaan niin kovalla sateella olemaan, että tarvitsee. Pienen sateen kestävä takki on ihan riittävästi, mutta täydellinen olisi tietty sadetakki. Sellainen nykyaikainen mikä käy muutenkin käytössä.

Liian hienoja paitoja. Vaikka ei mitään juhlapaitoja olekaan, aika vähän on tullut käytettyä siistimpiä puseroita. Niitäkin on hyvä olla, muttei liikaa. Suurin aika meillä ainakin kuluu muualla kun isommissa kaupungeissa kaupungilla illallista syöden tai kahvilla istuen. Maalla ei niin väliä mitä on päällä 😀

Meikkejä. Pakkasin mukaan tosi vähän meikkejä, mutta siltikin liikaa. Meikattua tuli ekan kuukauden aikana, ja puolessa vuodessa meikit ollut naamassa varmaan maximissaan 10 kertaa.

Kynsilakka. Aivan turha omassa rinkassa.

Jokaisellahan tietty on omanlainen matkasuunnitelma ja jonkun muunlainen rinkan sisältö voi olla toiselle parempi. Tästä voi silti saada hieman ideaa siitä mitä mukana olisi hyvä olla 🙂 Siitä oon iloinen, että rinkassa on vähemmän tavaraa lähtiessä kun tullessa. Tuodut suomenkieliset kirjat oon antanut eteenpäin aina kun suomalaisia tullut vastaan, uusia kirjoja saanut vaihdossa tai ostanut super halvalla kirjastosta. Äänikirjat ja podcastit on hyvä vaihtoehto kun kaikki kirjat on luettu.

Follow my blog with Bloglovin

Kaikoura

Ensimmäinen etappi eteläsaaren kierroksella oli Kaikoura. Tämä oli lisätty must do- listalle jo Suomessa, sillä molemmat haluttiin tehdä paikan suosituin aktiviteetti eli whale watching. Saavuttiin kylään iltapäivästä ja koska tämäkin paikka on todella pieni, oli keskusta ja lähiympäristö tutkittu nopeasti.

Auto pistettiin parkkiin aivan ytimeen yleiselle parkkipaikalle, joka päivällä on maksullinen, mutta siihen saa jäädä yöksi self contained hyväksytyt camper vanit. Parkkimaksu taisi olla kello viiteen saakka hintaan 1$/tunti. Keskusta oli aika sympaattinen, vaikka moni kauppa siellä oli selvästi turisteille ja muutenkin siellä aisti sellaisen turre meiningin.

Illalla siinä sitten yhdeksän aikaan kun oltiin jo valmistautumassa nukkumaan, valot päällä autossa verhot auki, huomattiin paikalla tarkistaja. Näitä on tullut vastaan jo monessa kaupungissa ja yleensä he ottaa ylös auton rekisterinumeron, jotta voi seurata montako yötä auto on paikalla. Toisinaan tullaan jakamaan esitteitä säännöistä. Täällä olikin astetta innokkaammat tarkastajat, joiden varustukseen kuului jopa videokuvaa ottava kamera rinnassa ja eiköhän tämä sitten tullut meidän avonaiselle ovelle kun oli ikkunasta huomannut tarkkasilmäisenä, että meidän autossa ei ole mahdollista käyttää matka wc:tä samaan aikaan kun sänky on normaalisti.

Yhdessä postauksessa kerroinkin vaatimuksista saada self contained hyväksyntä ja uusin sääntö siihen on, että wc:tä pitää voida käyttää auton sisällä vaikka joku nukkuisi sängyssä. Me ollaan oikein perustein tämä hyväksyntä saatu, mutta siirrettiin sitten wc piiloon sängyn alle, jotta saatiin tilalle järkevämpää tavaraa peräosaan. Noh, lyhyesti kerrottuna tuli sitten toinenkin virkailija taskulampulla tutkimaan meidän autoa, otti kuvia sisältä ja paperista jossa minun ja sertifikaatin antajan tiedot. Kaiken päälle meidän käskettiin poistua paikalta 😀 Saatiin onneksi vinkit uudesta paikasta, johon sai mennä ilman kyseistä lupaa. Tämä paikka oli ihan hyvä kun oltiin Kaikourassa lopulta vain kaksi yötä. Wc siirtyi myös varmuuden vuoksi omalle oikealle paikalleen jatkoa ajatellen.

img_3643

Saapuessa tosiaan kerettiin tutkimaan keskusta ja seuraava aamu alkoi muutaman tunnin lenkillä, Kaikoura Peninsula Walkway. Lähdettiin tekemään rannikkoa pitkin noin 3-4 tunnin mittaista suosittua kävelyä ja maisemat oli mitenkäs muutenkaan kun aivan mahtavat! Maisema muuttui paljon koko ajan vaihdellen asutuksesta kivikkoiseen rannikkoon jossa näkyi hylkeitä, kukkuloille josta näkyi hienosti merelle ja sieltä taas peltomaisemiin. Uudessa-Seelannissa fish&chips on kova juttu ja se on hyvä palkinto itselle tän kävelyn jälkeen!

Vikalle Kaikoura päivälle oli varattuna aikaiseen aamulla odotettu whale watching joka oli tosi kiva. Tavoitteena oli nähdä luonnossa kaskelotti (sperm whale). Hieman tosin alkoi tosin heti alkuun jännittämään kun meille kerrottiin, että on aika tuulista merellä ja riski pahoinvointiin on suuri. Itse vähän kammoksun merellä menemistä ja aika tiukkaan piti tuijotella horisonttiin matkalla ettei alkanut paniikki iskemään. Kun päästiin pelipaikoille, ei ollut itsellä enää hätää, aaltoja kyllä oli mutta ne oli sen verran hitaita ja loivia, ettei se pelottanut. Me selvittiin ilman suurempaa pahoinvointia, mutta monia kävi kyllä sääliksi kun oksennuspussit täyttyi ja huonovointiset koitti selviytyä reissusta.

Meidän opas oli aivan huikee tyyppi, kertoi juttuja vitsikkäästi ja oli tosissaan rakastunut näihin valaisiin joita mentiin katsomaan. Kävi tuuri, sillä valas löytyi heti paikalle päästyä. Se oli toki pienen etäisyyden päässä, mutta riittävän lähellä että näki välillä pilkahtavan selän, vesisuihkun jonka se suihkauttaa aika ajoin ja lopuksi sen sukeltaessa veden pinnan yläpuolelle nousi hieno pyrstö. Vastaavaa nähtiin kahteen kertaan noin pari tuntia kestävällä matkalla. Bongattiin myös isoja albatrosseja ja pari hyljettä.

Aktiviteetin hinta oli 150$, ja Kaikourassa on vain tämä yksi firma joka operoi veneellä whale watchingia. Mikäli valasta ei matkalla näy, he palauttaa asiakkaalle 80% lipun hinnasta, mikä on todella kiva, sillä 150$ on toki aika iso summa. Me tykättiin kokemuksesta ja suosittelen tätä mikäli Kaikoura on matkasuunnitelmissa.

Myös tässäkin kylässä oli paljon aktiviteetteja kuten uinti delfiinien ja hylkeiden kanssa, vaelluksia ja vaikka mitä. Kannattaa muuten hyödyntää melkein joka kylästä ja kaupungista löytyvää I-Site infoa! Heillä on kaikki mahdolliset esitteet, pystyt varaamaan aktiviteettejä ja vaikka majoituksia ja usein löytyy myös näppärästi lista aktiviteeteista joita on tarjolla.

Kaikoura jäi mieleen erityisen kauniista maisemista ja nähdyistä valaista, sympaattinen paikka.

 

Ajatuksia matkan varrelta

Hellurei! Meillä tulee pian täyteen kuusi kuukautta siitä kun saavuttiin Aucklandiin, ihan uskomatonta. Alun perin lähtiessä puhuttiin, että ollaan puoli vuotta, koska se kuulosti Espanjassa asustelun jälkeen sopivalta pituudelta reppureissulle. Myös koska ollaan huomattavasti kauempana kotoa, tuntui vuosi pitkältä ajalta olla näkemättä yhtäkään ystävää tai perheenjäsentä. Matkan venyminen ei silti haittaa yhtään ja arviolta kokonaiskestoksi tulee lopulta varmaankin noin yhdeksän kuukautta.

Juuri nyt ollaan lähellä Queenstownia ja matka etelässä on sujunut aktiivisesti! Se plussa autolla matkustaessa on, että suunnitelmia ei tarvitse tehdä minkään aikataulujen mukaan vaan silloin liikutaan kun siltä tuntuu. Paikkaa onkin vaihdettu aika tiuhasti yhden-kahden yön välein. Liikkuminen paikasta toiseen on ollut hauskaa ja tylsää ei ole ainakaan päässyt tulemaan sen puolesta ja autossa nukkuminenkin on edelleen kivaa eikä aiheuta päänvaivaa. Kaikkeen on tullut jo niin hyvä rutiini. Välillä kaipaisi jonkinverran jääkkaappia, jotta saisi ruokaan enemmän vaihtelua, mutta hyvältä ne pavutkin vielä maistuu.

Nautitaan vielä reissusta täysiä loppuun saakka, mutta silti oon alkanut jo hieman haaveilemaan omasta asunnosta ja omista tavaroista. Erittän hyvänä plussana se, että autossa asuminen on laskenut kriteerit alas siltä osin mitä kodilta tulevaisuudessa toivon. Sen sijaan, että toiveena olisi entisen sijaan mahdollisimman uusi asunto jossa kaikki on viimeisen päälle, on tärkeimmiksi kriteereiksi noussut se, että asunnosta löytyy wc, suihku josta tulee lämmintä vettä, keittiö ja paikka roskikselle. 30 neliön yksiökin tuntuu varmaan ihan luksukselta.

Viimeisen kahden vuoden aikana on myös huomannut, ettei tavaraa ja vaikkapa vaatteita vaan tarvitse sitä määrää mitä niitä on ollut,, eikä uusien vaatteiden tai tavaroiden ostaminen tee sen tyytyväisemmäksi lopulta, päin vastoin nyt tuntuu että mitä vähemmän sälää, sitä on kevyempi olla! Ennen lähtöä myytiinkin jo paljon tavaraa ja vaatetta kokonaan pois, mutta suurin on vielä edessä kun pääsee hakemaan sitten jossain vaiheessa loput tavarat varastolta.

Kilometrejä on silti vielä ennen kotia jonkun verran edessä, eteläsaaren kierros tulee täyteen parin viikon kuluttua. Töihinkin on vielä joksikin aikaa mentävä, mutta mennäänkö takaisin ihanaan Te Pukeen vai jäädäänkö etelään on auki. Sen näkee sitten lähempänä, fiiliksen mukaan mennään. Nyt nautitaan kuitenkin vielä siitä, että ei aina tiedä mikä viikonpäivä on tai mihin päädytään seuraavana päivänä.

On aina hauska huomata, että väkisinkin sitä oppii kaikkea uutta ja oivaltaa asioita kun on poissa omista normaalin arjen kuvioista ja oppii arvostaan tiettyjä asioita uudella tavalla.

Mitä kaikkee mä oon oppinut tällä matkalla? Ennen tänne tuloa en tiennyt juuri mitään autoista, mutta nykyisenä autonomistajana muutamia autopulmia selvittäessä on saanut hyvän pohjan – jos moottorin vikavalo syttyy, osaan kertoa monen monta syytä sille. Tiedän nykyään myös jonkin verran perhokalastuksesta, toimin hyvänä kalastusassistenttina. Hoitoaineella ei tarvitse pestä hiuksia niin usein kuin ennen pesin. Asioihin, varsinkin negatiivisiin ei tarvii aina reagoida niin isosti, voi ottaa ne vastaan ihan rauhaksiin. Osaan rakentaa kestävän kehikon sänkyyn, autoin tekemään sellasen meidän autoon. En oo ammattilainen, mutta tiedän yhtä sun toista kiivin kasvatuksesta. Jos kaikki ei oo aina siistiä tai järjestyksessä, mitä sitten? Eläminen ilman jääkappia tais tehdä musta suurelta osin kasvissyöjän. Vähemmän paheita, enemmän raitista ilmaa. Pidän sittenkin viinistä, vaikka aina luulin että en. Opin tietyissä asioissa vähän rohkeemmaksi kun ennen. (pika) kahvi on yhtäkkiä hyvää mustana. Opin elämään enemmän hetkessä – tykkään suunnitella etukäteen, mutta jatkossa vähän vähemmän.

Loppuun haluan vinkata aivan loistavan Podcastin liittyen matkustamiseen. Van Elämää podissa pariskunta muuttaa pakettiautoon ja suuntaa sillä Eurooppaan. Hyviä tarinoita ihan kaikille kuunneltavaksi, mutta erityisen mielenkiintoista kuunneltavaa mikäli itse toteuttaa/suunnittelee vastaavanlaista. Podcasti löytyy ainakin Spotifysta ja RadioPlaysta.

Kivaa loppuviikkoa!

Follow my blog with Bloglovin

Pohjoissaaren parhaat

Pohjoissaarella tuli kierrettyä useita paikkoja, kuitenkin vielä jäi joitain varalle mikäli palataan takaisin. Tosi moni sanoo, että eteläsaari on paljon upeampi, mutta kyllä pohjoisessakin nähtävää ja tehtävää oli, eikä maisemat jättänyt kylmäks. Itse matkustettiin ja tehtiin töitä pohjoisessa nelisen kuukautta. Mikäli aikoo vain lomailla, niin parissa viikossakin kerkiää tekemään melko kattavan kierroksen pohjoissaarella autolla matkustaen.

Meidän matkalle on kuulunut tähän saakka ja jatkossakin harkitusti maksullisia aktiviteetteja – tehdään ainoastaan ne mitkä oikeasti kiinnostaa ja sopii budjettiin ja näin maksimoidaan mahdollisimman pitkä lomailu ja vähäinen työnteko. Myös koska käydään koko maa läpi, on pyritty jakaan tekemistä niin, ettei yhdessä kaupungissa tehdä useaa aktiviteettia, vaan jaetaan niitäkin tasaisesti. Tästä maasta ei tekeminen ja nähtävä lopu, eli isommankin budjetin saa halutessaan sulamaan todella lyhyessä ajassa. Hyvänä esimerkkinä se, että helikopteri/lentokonekyytejä on tarjolla vaikkapa viemään matkailijan kalaan, jäätikölle, katsomaan valaita merelle, laskuvarjohyppäämään, kiertämään tulivuorella…. lista on loputon, eli varsinkin mikäli haluaa pysyä tietyssä budjetissa, kannattaa miettiä tekemisiä etukäteen. Keräsin tähän meidän matkan varrelle sattuneita omia suosikkeja pohjoissaarelta.

img_3643

img_2746

img_3607

 

KAUPUNGIT

Wellington // Aivan super kiva fiilis ja sopivan kokoinen kompakti kaupunki. Itse pidin tän tunnelmasta paljon. Hyviä museoita, kulttuuria, aktiviteetteja ja paljon kauppoja sekä ravintoloita.

Taupo // Loputtomiin aktiviteetteja, ihana Lake Taupo ja symppis keskusta.

Napier // Erilainen kaupunki muihin verrattuna Art Deco arkkitehtuurin vuoksi. Hyvät viinitilat käydä viininmaistelulla ja vaikkapa lounaalla.

 

PIKKUKYLÄT

Greytown // Mahtava pikkukylä, jossa pääkatu täynnä trendikkäitä pikku kauppoja, joissa teki mieli vaan ostaa kaikkea koska siellä näytti niin kivalta. Hyvännäköisiä kahviloita ja ravintoloita. Jos ajaa läpi niin kannattaa pysähtyä!

Whangamata // Täällä yövyttiin eka yö autossa. Rantakylä, jossa ranta fiiliksen aistii kaikkialla. Pitkä siisti ranta ja hyvät surffiaallot.

Martinborough // Täynnä viinitiloja pienen pienen keskustan ympärillä. Ihana fiilis, paljon ravintoloita. Kannattaa käydä vertailemassa viinejä pienellä ja vähän isommalla viinitilalla.

 

AKTIVITEETIT

Maastopyöräily, Taupo // Tälle reissulle päädyttiin tavallaan vahingossa, mutta oli yllättävän hauskaa. Hyvä tapa mennä esimerkiksi Huka Fallseille, sinne johtava maastopyöräreitti sopii hyvin myös aloittelijalle.

Laskuvarjohyppy, Taupo // Aki oli rohkea ja hyppäsi Uuden-Seelannin edullisimman laskuvarjohypyn Taupo Skydiven kanssa tandemina. Todella mukava henkilökunta ja palvelu, suositus tälle.

Surffaus, Raglan // Raglanin Ngaranui beachilla saa märkäpuvun ja surffilaudan näppärästi ihan veden tuntumasta. Helpot aallot aloittelijalle. Lauta ja märkäpuku 2h $25.

 

HOSTELLIT

The Arthouse Accommodation, Tauranga // Siisti, hyvä sänky, pyykinpesumahdollisuus, edullinen hinta, kesustassa. Paras hostelli missä yövyttiin!

Haka Lodge, Taupo // Kiva ilmapiiri, hyvät yhteiset tilat ja super mukava henkilökunta. Upeat näkymät vuorille ja myöskin ihan keskustassa. Mahdollisuus vuokrata pyörä.

The Young Hostel, Rotorua //Erilainen kuin muut hostellit, meidän ”huone” oli takapihalla oma koppero. Tosi rauhallinen, sisälsi aamiaisen, pyykinpesumahdollisuus, kävelymatka kauppoihin ja keskustaan. Hinta-laatuuhde täydellinen.

 

HERKKUJA

Donitsi, Napier // Pikkuisesta donitsikojusta sai niin hyvät donitsit, että vielä monen kuukaudenkin jälkeen sitä muistelee…

Avokado-diili, Te Puke // Naapuritila myi honesty boxissa pussillisen avokadoja hintaan 3$, ja ne oli AINA hyviä… ja käytännössä suomen hintoihin tottuneelle lähes ilmaisia.

Wild Oats Bakery-Deli-Cafe, Carterton // Paras flat white, eli maitokahvi. Oli kuulemma maailman paras kahvi. Kiva tunnelma ja talo täynnä 🙂

 

MAKSUTTOMAT MUSEOT

Te Papa museo, Wellington // Todella hyvä ja iso museo, jossa esimerkiksi sotaan liittyvä näyttely, joka oli parhaiten kasattu näyttely jonka ikinä nähnyt! Monta kerrosta nähtävää liittyen luontoon ja historiaan.

Auckland Art Gallery Toi O Tāmaki, Auckland // Kiva taidegalleria, sekoitus kiinnostavia nykytaidenäyttelyitä ja vanhoja maalauksia. Kannattaa käydä!

MTG Hawke’s bay, Napier // Juuri sopivan kokoinen pieni museo/galleria, jossa esillä esimerkiksi Maori historiaa. Mielenkiintoinen aihe johon kannattaa täällä ollessa tutustua.

 

VIINITILAT

Church Road Winery, Napier // Todella tunnelmallinen viinitila, jossa ravintolasta näkymä vanhoille viinitynnyreille. Palvelu oli tosi henkilökohtaista ja viinitilan pihalta lähti kiva kävely viereiselle kukkulalle.

Tiwaiwaka Wines, Martinborough // Mukavan pariskunnan pyörittämä pieni viinitila. Viinejä pääsee maistelemaan ihanalle takapihalle ja menusta löytyy myös itsetehtyjä herkkuja. Hyvä vaihtoehto kun haluaa nähdä pienen viinitilan.

Margrain Vineyard, Martinborough // Kooltaan isompi viinitila, jossa viihtyisä ravintola ja iso ulkoalue käytössä viiniköynnösten vieressä. Maistelusta vastasi super asiantunteva nainen, joka hallitsi homman hyvin vaikka palveli samaan aikaan noin pariakymmentä asiakasta. Ruuhkainen, mutta kiva.

 

LUONTOKOHTEET

Cathedral Cove walkway ja ranta, Hahei // Vajaan parin tunnin kävely oli ehdottomasti ajan arvoinen, upeet maisemat jotka päätyy kauniille Cathedral Cove rannalle. Täällä kuvattu esimerkiksi Narnian Tarinat leffan kohtaus!

Wai-O-Tapu, Rotorua // Luontokohteista mielenkiintoisin, geoterminen ihmemaa tarjos pulppuavia mutalammikoita, eri värisiä lampia ja höyryäviä vesiä. Täällä alkaa tosissaan miettimään, että mitä kaikkea maan alla oikeesti tapahtuu.

Tongariro Alpine Crossing // Ehdoton must do. Vaatii ok kunnon, ja on todellakin sen about 8 tunnin kävelyn arvoinen.

Siinä omat suosikit pohjoissaarelta. Paljon olisi ollut vaihtoehtoja joka paikassa, aina ei voi kuitenkaan kaikkea nähdä, joten seuraavaan kertaan jää vielä paljon mielenkiintoisia kohteita. Autoilun osalta matkustus on ollut tosi helppoa, tiet on hyväkuntoisia ja selkeitä, paikoitellen kuitenkin melko mutkikkaita. Nyt ollaan jo lähes eteläisimmässä kärjessä maan eteläsaarella ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että suurimmat highlightit alkaa oleen nähty. Palataan taas!

Follow my blog with Bloglovin