Ajatuksia kotiinpaluusta

Hyvää kesäkuun ensimmäistä. Hyvää kesää Suomeen ja hyvää talvea Uuteen Seelantiin. Pikkuhiljaa aletaan olemaan lähellä sitä, että seuraava etappi on kotiinpaluu. Alkuperäisellä suunnitelmalla oltaisiin oltu viime viikko Fijin saarella Tyynellämerellä palautumassa työrupeamasta ja realisoimassa Suomeen tuloa, kotona oltaisiin oltu varmaankin ylihuomenna. Koronaviruksen ansiosta tämä matka tietenkin peruuntui, mutta se on ihan ok. Kun tilanne koskettaa kaikkia meitä ja varmasti jokaisen suunnitelmiin on tullut muutoksia tämän vuoksi, ei oikein osaa ajatella asiaa niin että sitä kauheasti harmittelisi.

Tällä hetkellä Uudessa Seelannissa ollaan siirrytty koronan suhteen alert level 2 tasolle, joka tarkoittaa sitä, että kaupat ja ravintolat on auennut ja elämä alkaa muutenkin palaamaan asteittain normaalimpaan päin. Myös matkustus maan sisällä on sallittu. Paljon rajoituksia on silti vielä voimassa.

Ensimmäisenä valmisteluna kotiinpaluuta varten laitettiin auto myyntiin. Se menee varmasti kaupaksi, mutta silti talvea kohti myytäessä ostajia on hieman vähemmän. Myös se, että maahan ei ole päässyt saapumaan uusia matkailijoita, vähentää ostajaehdokkaiden määrää. Lentojen puolesta Suomeen pääsy näyttää lupaavalta, sillä moni lentoyhtiö aloittaa lisäämään lentoja nyt kesäkuun alussa, vaikka reitit näyttää hieman normaalista poikkeavilta, on pääasia, että päätyy Suomeen reittiä kuin reittiä. 

Arki on kulunut edelleen pääsääntöisesti töissä kiivejä pakaten, vapaapäiviä on vain ollu viime viikkoina normaalia enemmän, mistä ollaan tykätty paljon 😀 Kausi loppuu ensi viikolla ja yhteensä töitä pakkaamolla kertyy sitten kolme kuukautta. Ollaan oltu onnekkaita, että työt on saanut jatkua kaikesta huolimatta. 

Mutta odotan jo kotiin tuloa ihan super paljon. Odotan kotiin paluulta eniten…

…perheen ja ystävien näkemistä…kotikaupunkia Tamperetta…äidin tekemää ruokaa…omaa kotia ja omia tavaroita…kesää ja kesäfiilistä.

Uudesta Seelannista jään kaipaamaan…

…linnunlaulua ja ainutlaatuisia maisemia…huoletonta, stressitöntä elämää…maaseutua ja lampaita…seikkailua tuntemattomassa.

Kesää ajatellessa mielessä pyörii kuvat viime kesästä, mutta todellisuus tänä vuonna taitaa olla aika toinen. Näin kaukaa on hankala kuvitella minkälainen on tämän hetkinen ”normaali” elämä ja tilanne Suomessa. Luulen tosin että ei haittaa yhtään viettää paljon aikaa kotonakaan. 

Kaikenkaikkiaan fiilis on iloinen kuluneesta matkasta ja myös tulevasta, josta ei ole tällä hetkellä juuri mitään tietoa. Kohta nähdään!

Uuden-Seelannin päivävaellukset

Matkan aikana on tullut käveltyä ja paljon. En ole mikään kovin innokas vaeltaja ollut ennen tänne tuloa, enkä vielä tämänkään jälkeen, mutta vaeltaminen ja vuorille kiipeily näissä maisemissa on jotain mitä kannattaa tehdä! Vaihtoehtoja löytyy ihan lyhyistä kävelyistä aina monipäiväisiin megavaelluksiin. Koska meillä ei ollut kokemusta vaelluksesta entuudestaan, ollaan pitäydytty maximissaan päivän mittaisissa lenkeissä. Kiinnostusta monipäiväisiinkin olisi ollut, mutta omat rajat tiedostaen päätettiin, että ei lähdetä niihin tällä kertaa. 

Tässä listaa meidän tekemistä kävelyistä ja suuntaa antavat ajat kauanko mihinkäkin reissuun mennen tullen meni. Matka aikahan tietty aina riippuu paljon myös siitä, kuinka pitkäksi aikaa jää maisemia katselemaan ja kuinka monta taukoa pitää. Osaa näistä on enemmän lenkkejä kuin vaelluksia, mutta ehdottomasti käymisen arvoisia.

Mt Eden – 1 tunti / Auckland 

Mukava ja helppo, alle tunnin ylös kestävä kävely Mt Edenin huipulle, josta upea näkymä Aucklandiin. Huipulla on 50 metriä syvä kraateri, jossa on ihmeteltävää. Tästä sai hyvin esimakua siitä, mitä Uudella Seelannilla on tarjottavana.

Mt Maunganui – 1,5 tuntia / Mt Maunganui

Helppo lenkki vuoren rinnettä kiertäen huipulle, näkymät vaihtuu kivasti eripuolille ylös noustaessa. Ylhäältä näkee hienosti rannan ja asuinalueen. Kuvassa olevaan alempaan pikkuiseen saareen pääsee myös kävelemään rannan kautta.

Tongariro Alpine Crossing – 7 tuntia / Tongariro National Park

Ehdottomasti oma suosikki ja varmaan maan suosituin vaelluskohde. Mahdollisuus sekä yhden tai usemman päivän vaellukseen. Yksipäiväisen lenkin pituus 19,4 kilometriä. Matkalla näkyy Taru Sormusten Herrasta tuttu Mt Doom, tulivuoren kraateri sekä muutama pieni järvi. Paikoitellen tuntui kuin olisi kävellyt eri planeetalla. Kannattaa varatautu siihen, että huipulla on viileä. Paikoitellen todella jyrkkiä nousuja. Tätä ei kannata jättää tekemättä!

Mt Paku Summit 1 tunti / Coromandel

Noin kilometrin pituinen, melko jyrkkä nousu kukkulalle, josta merinäköala. Varsinkin kesäaikaan matkalla oli paljon hienoja kukkia. Alkureitti menee asuinalueen läpi. Rauhallista, ei ruuhkaa ainakaan meidän ollessa. Tällaiseen näköalaan ei vaan kyllästy!

The Pinnacles 7 tuntia / Coromandel

Monituntinen vaellus samaa reittiä ylös ja takaisin. Matkalla todella paljon portaita ja askelmia, ja aivan huipulle pääsee kiipeämään metallitikkaita pitkin. Korkeanpaikan kammoiselle loppuosa on aika hurja! Matkalla voi pysähtyä huttiin eli reitin varrella olevaan majapaikkaan syömään eväitä. Hutissa myös mahdollisuus yöpyä, jolloin huipulle voi kiivetä katsomaan auringon nousua ja laskua.

Red Rocks Reserve 1-2 tuntia / Wellington

Jätä auto Owhiro Bay parkkipaikalle ja lähde matkaan pitkin rantaa. Reitti on tasainen ja pääosin helppo kulkuinen. Paikoitellen kävely on raskasta kivikkoisen pohjan takia. Varaudu todella kovaan tuuleen! Rentouttava kävely ja tiettyyn vuoden aikaan voi täällä nähdä hylkeitä 🙂

Hooker Valley Track – 3 tuntia / Aoraki Mt Cook

Kolme tuntia edestakaisin kestävä helppo kävely Mt Cookia katsomaan. Reitti on todella tasaista. Mitä aiemmin aamulla aloittaa, välttää suurimmat ruuhkat. Alueelta lähtee myös monia muita kävelyitä. Oma suosikki!

Roys Peak – 5 tuntia / Wanaka

Suosittu vaellus erityisesti niin, että olet huipulla aikaisin aamusta katsomassa auringon nousua. Reitti on helppokulkuinen, mutta kannattaa varautua siihen että matka on 90% ylämäkeä ylösmentäessä. Näkymät on vaivan arvoiset ja ylös päästessä on takuulla voittajafiilis.

Kaikoura coastal track – 3 tuntia / Kaikoura

Mielenkiintoinen lenkki, joka lähtee ja päättyy Kaikouran I-Sitelle. Kävely suurimmaksi osaksi rannikkoa pitkin ja maasto vaihtelee tasaisesta kivikkoiseen ja ylä sekä alamäkiin. Matkalla voi bongata esimerkiksi hylkeitä.

Abel Tasman coast track – 3 tuntia / Abel Tasman National Park

Abel Tasmania oli odotettu paljon. Koska oltiin luovuttu ajatuksesta tehdä monipäiväinen vaellus, käytiin lyhyemmällä versiolla aloittaen ihan arvalla keskeltä reittiä. Katsottiin reittiä kartalta ja ajettiin sellaiseen kohtaan jossa oli parkkipaikka ja infopisteet ynnä muut ja valittiin vaan suunta mihin lähteä. Kestoksi edestakaisin tuli noin kolme tuntia. Maisemat oli niin kauniit ja vaellus, joka ei ollut vuoristossa oli todella kivaa vaihtelua. Kannattaa varata mukaan myös rantavermeet!

Cathedral Cove – 2 tuntia / Hahei

Meille tuli yllätyksenä, että päästäkseen Cathedral Covelle, tulee käppäillä noin 45 minuutin mittainen kävely rannikon reunaa pitkin. Reitti melko mäkistä. Lopulta tämä ei haitannut sillä maisemat on upeat! Halutessaan voi myös ajaa auton lähemmälle maksulliselle parkkipaikalle jos ei halua kävellä niin pitkään. Kesäaikaan ruuhkainen reitti, mutta kävely itsessään näköaloineen oli vähitään yhtä hyvä kuin määränpää itse.

Itse en omista enkä hankkinut oikeita vaelluskenkiä, vaan painoin melko sileäpohjaisilla lenkkareilla kaikki reitit. Sanoisinkin että parin vaelluksen takia ei kannata varta vasten ostaa vaelluskenkiä jos tuntuu, ettei muuten ole käyttöä. Vaelluskengissä on silti muutama hyvä puoli lenkkareihin verrattuna kuten pohjan pito, nilkan tuki jos kengät on varrelliset ja ei ehkä kastu ihan niin nopeasti kuin kankaiset lenkkarit.

Kun on tarjolla tällaiset maisemat ja nähtävyydet, innostuu vähän laiskempikin kävelijä mahdottomalta kuulostaviin suorituksiin. Rehellisesti voin myöntää, että kerran jouduttiin keskeyttämään monituntinen vaellus ja kääntymään itku silmässä takaisin kun hermot petti. Kannattaa siis tunnistaa myös omat rajat eikä lähteä epävarmana liikkeelle liian haastavaan vaellukseen. Suurin osa päivän kestävistä reiteistä on kuitenkin ihan näin aloittelijallekin soveltuvia.

Tässä tekstissä mainittuna siis ainoastaan kävelyitä joita itse tehtiin, näiden lisäksi löytyy vielä lukematon määrä erilaisia vaelluksia molemmilla saarilla 🙂

Haaveilua Espanjasta

Noin viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun palattiin Suomeen Espanjasta. Kaikki alkoi yhtenä syysiltana Tampereella heitosta ”mitä jos vaan muutetaan Espanjaan”. No eihän me muutettu – heti ainakaan. Aikaa kului ehkä vuosi kunnes se ajatus heitettiin uudestaan, ja Dohan lentokentällä tammikuussa 2018 matkalla Balilta kotiin päätin katsoa MOLin sivuilta joskos Espanjassa olisi sopivia työpaikkoja tarjolla. Satuin löytämään työpaikkailmoituksen yritykseltä jonka tiesin entuudestaan ja siitä kaikki lopulta sai kunnolla alkunsa.

Syy miksi alunperin haluttiin lähteä Espanjaan oli aurinko, lämpö, uusi kulttuuri ja irtiotto oravanpyörästä. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt maassa, mutta molempia Espanja kiinnosti kovasti. Aina kuulee myös puhuttavan, että moni lähtee töihin Espanjaan, joten ajateltiin ettei se ihan pieleen voi mennä!

Ensimmäisenä päätöksenä tehtiin valinta, että otetaan vastaan tämä kyseinen työpaikka jonka ilmoituksen olin löytänyt, sillä olisihan kaikki helpompaa kun maahan saapuessa työpaikka on jo valmiina. Toinen vaihtoehto olisi ollut vain valita kaupunki johon muuttaa ja etsiä töitä paikan päältä. Kun työkuviot oli selvillä, seuraavana oli edessä NIE-numeron hankinta (paikallinen sosiaaliturvatunnus) sekä asunnon löytäminen. NIE-numeron hakemisessa saatiin apua Espanjan päässä työnantajalta, ja pystyttiin tekemään se etänä. Tätä varten piti käydä Suomessa tapaamassa notaaria jonka kanssa allekirjoitettiin papereita ja saatiin leimoja, ja nämä paperit lähetettiin Espanjaan. Asunto päätettiin ottaa ensin Suomalaisen asunnonvälitysfirman kautta pariksi kuukaudeksi, sillä paikanpäällä olisi helpompi kaupunkiin tutustuttua etsiä asuntoa.

Ajatus oli olla Espanjassa niin pitkään kuin mieli tekee, mahdollisesti hyvinkin pitkä aika. Suomessa myytiin osa tavaroista, irtisanottiin asunto, myytiin auto ja jäljellä olevat tavarat vietiin varastoon jossa ne edelleen odottavat. Vielä ennen lähtöä Espanjaan muutettiin Helsinkiin pariksi kuukaudeksi, jotta opittiin työpaikan Helsingin toimipisteellä työ, jota lähdettäisiin Espanjaan tekemään. Lopulta 1.7.2018 lähti lento kohti Espanjan Torreviejaa.

Ensimmäinen kuukausi nautittiin lomasta ja kesästä Espanjaan tutustuen. Saatiin kylään heti vieraitakin kun perhettä ja ystäviä tuli käymään, tutustuttiin uusiin kotikulmiin ja käytiin myös Valenciassa ja Sevillassa, jotka lopulta jäi omiksi suosikeiksi kaikista Espanjassa nähdyistä kaupungeista. Myös meidän kotikaupunki Torrevieja alkoi tulla tutuksi.


Elokuun ensimmäisenä aloitettiin työt ja tutustuminen uuteen työpaikkaan ja porukkaan. Koossa oli ihan huippu työporukka, jonka kanssa oli hyvä meininki sekä töissä että vapaa-ajalla. Näitä hyviä aikoja on ikävä!

Lopulta asuntojen suhteen päätettiin ottaa aina muuton tullessa lyhytaikaisia, noin kolmen kuukauden mittaisia vuokrasopimuksia, jotta ei oltaisi sitouduttu mihinkään pitkäksi aikaa ja mikäli asunto ei olisikaan mieluisa asua, pääsisi siitä nopeammin pois. Tämä oli myös kiva siitä syystä, että pääsi asumaan eri kaupunginosissa ja myös keskenään ihan erityylisissä asunnoissa – kaikki oli kalustettuja ja mukana kulki meidän ”vähäiset” tavarat matkalaukuissa.

Vapaa ajalla matkustettiin aina kun siihen oli riittävästi aikaa, opiskeltiin Espanjaa, syötiin paljon ulkona, välillä vähän juhlittiin ja käytiin myös golf kurssilla suorittamassa green card. Etenkin ulkona syöminen oli extra mukavaa edullisten hintojen ja hyvän ruokakulttuurin vuoksi! Espanjaa oppi siinä ajassa ihan hyvin alkeet, mutta nyt pitäisi vielä saada aikaan itsenäistä opiskelua ennen kuin unohtaa aiemmin opitut. Sama pätee golfiin 😀

Kaikenkaikkiaan Espanja oli juuri niin kiva kuin oltiin odotettukin. Lämpö, kulttuuri, ruoka.. Työn ohella pyrittiin matkustamaan niin paljon kuin ehdittiin, ja kerettiin näkemään yhteensä kymmenen kaupunkia. Torrevieja kaupunkina oli erittäin mukava ja sopivan kokoinen paikka asua, vaikka matkakohteena muuten se ei ole ihan kauhean monipuolinen. Lentokenttä on tunnin matkan päässä ja sieltä oli helppo lähteä matkustamaan maan sisällä. Lopulta Espanjan matka kesti kokonaisuudessaan 10 kuukautta. Reissu jäi himan odotettua lyhyemmäksi, mutta sillä hetkellä kotiinpaluu tuntui oikealta vaihtoehdolta ja suunnitelmat Uuteen Seelantiin lähdöstä oli jo käynnissä.

Espanjassa asustelu oli huippu kokemus ja isona plussana siinä on lyhyt matka Suomeen, joten perhettä ja ystäviä on silti melko helppo tavata. Taas kun Uudesta Seelannista kotiin paluu alkaa lähestymään, on alkanut kaipaamaan Espanjan lämpöön…

Nähtävää eteläsaarella

Uudessa Seelannissa eteläsaarella on monia ’must see’ nähtävyyksiä, mutta myös useita nopeita pysähdyspaikkoja joissa päätettiin osassa suunnitellusti tai spontaanisti poiketa. Moni näistä on sellaisia joissa ei ajallisesti kestä kovin kauaa paikanpäällä, mutta mikäli on auto käytössä niin on helppo pysähtyä. Tässä muutamia suosikkeja ja käymisen arvoisia stoppeja!

Split Apple Rock – Keskeltä kahtia haljennut kivi nätillä rannalla. Kävely rannalle kesti kymmenisen minuuttia. Nopea reissu ellei halua jäädä biitsille! Matkalla tästä Kaiteriteriin näkee myös hulppeita taloja.

Hokitika – Pikkuinen kaupunki/kylä, jossa todella paljon Jade korumyymälöitä, mahdollisuus nähdä kiiltomatoja maksutta ja ihan mielettömät auringonlaskut. Puolen tunnin ajon päässä myös Hokitika Gorge, joka on käymisen arvoinen. Huomioi, että aiempien päivien kelistä riippuen vesi Hokitika Gorgessa saattaa olla mutaista, joka tekee näkymästä vähän erilaisen.

Moeraki Boulders – Rannalla olevia pyöreitä kiviä. Kannattaa käydä jos ajelee näillä suunnilla, ja jäädä vaikka rannalle nauttimaan kesäpäivästä. Käynti rannalle on kahvilan sisäänkäynniltä.

Slope Point – Maan eteläisin piste! Saattaa olla, että tämän lähemmäksi etelämannerta ei toiste enää tule mentyä. Ei muuta nähtävää kuin kyltti ja kallionkieleke, mutta ajatus siitä, että seuraavana vastassa on etelämanner oli hauska 🙂

Tunnel Beach – Kävely alas mäkeä noin 15 minuuttia ja päädyt lopulta kapeaa tunnelia pitkin pienelle rannalle kallioiden suojaan. Ajoitus on paras laskuveden aikaan! Upeat maisemat ❤ Huom! Alas meno on paljon nopeampaa ja kevyempää, varaudu raskaaseen nousuun ylös 😀

Curio Bay – Hyvä paikka bongata harvinaisia keltasilmäpingviineitä ja uida delfiinien kanssa. Delfiinien kanssa uinti ei siis ole järjestetty, villit delfiinit tulee luokse mikäli haluavat 🙂 Kannattaa tutkia pingviiniasiaa etukäteen, niitä ei juoksentele rannalla ihan ympäri vuoden tai vuorokauden! Itse ei valitettavasti nähty kuin tämä upea auringonnousu.

Vesiputoukset – Etelässä on useita upeita vesiputouksia, osa pieniä ja osa isompia. Kannattaa poiketa vaikka parillakin, jos sattuu reitin varrelle. Googlaa esimerkiksi ’Waterfalls New Zealand’ niin löytyy hyviä listoja! Länsirannikkoa ajaessa vesisateella on kallionseinämätkin täynnä vesiputouksia, joita ei muuten ole. Näky on aika mieletön sateella.

Waipapa Point Lighthouse – Söpö majakka, paikalla myös infotauluja joissa kerrotaan esimerkiksi siitä millaista oli majakanvartijan elämä aikanaan kyseisellä majakalla. Hylkeitä näkee etelässä usein, myös tämä on hyvä paikka bongata niitä.

Pancake Rocks – Meren rannassa kulkee lyhyehkö kävelyreitti, jonka varrella näkyy Pancake Rocksiksi kutsuttuja kivimuodostelmia. Sijaitsee eteläsaaren länsirannikolla, ja tämä tie itsessään on aivan upea näköaloineen. Hyvä taktiikka on pysähtyä lähes kaikilla nököalapaikoilla 😀

Nugget Point – Tämä oli yksi omista suosikeista! Näkymä majakalta merelle, jylhät maisemat. Ihan vieressä myös Roaring Bay, yksi parhaista paikoista nähdä täällä harvinaisia keltasilmäpingviineitä. Kannattaa perehtyä pingviini asiaan etukäteen, että sattuu paikalle sopivaan aikaan.

Wanaka Tree – Wanaka on mukava pieni kylä, joka on tunnettu esimerkiksi puusta, joka kasvaa yksinäisenä järvessä. Aika hauska!

Monro Beach walk – Kaunis ranta, jolle saavuttiin noin puolen tunnin kävelyn päätteeksi. Kävely oli läpi metsikön ja etenkin aikaiseen aamulla se oli kaunis aamuauringossa. Perillä saattaa bongata pieniä sinipingviineitä.

Tässä onkin monta hyvä syytä ostaa tai vuokrata auto matkan ajaksi, sillä moniin näistä paikoista ei bussilla pääse tai mikäli pääsee, on se huomattavasti aikaa vievempää. Monen monta nähtävää olisi matkan varrella vielä varmasti ollut ja etelässä olleet tulvat myös rajoitti muutamissa paikoissa käymistä. Näitä maisemia jää kaipaamaan!

Töihin Uuteen-Seelantiin

Tällä hetkellä monen reissusuunnitelmat ja varatut matkat on jäissä viruksen vuoksi, mutta nyt on toisaalta hyvää aikaa suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. Tie töihin Uuteen-Seelantiin on ollut omalta osalta todella helppo ja tässä vähän tietoa siitä, miten koko prosessin alku meni viisumin hausta siihen, että päästiin töihin ja mitä siinä välissä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin Suomalaisille Working Holiday viisumi halukkaille tilanne on mainio paristakin syystä. Meille Working Holiday viisumi maahan on täysin ilmainen eikä viisumeilla ole vuosittaista rajoitusta siihen kuinka moni sen voi saada, toisin kuin monella muulla maalla. Myös suurena etuna se, että Uusi-Seelanti ottaa Suomalaisia 35-ikävuoteen saakka, kun vaikkapa Australiaan pääsee vain 30 vuotiaaseen saakka. Muutamia muita kriteereitä viisumin saamiselle on:

  • Voimassaoleva passi
  • Olet yleisesti ottaen terve ja työkykyinen
  • Sinulla pitää olla vakuutus matkasi ajaksi
  • Tililläsi on vähintään 4200 Uuden Seelannin dollarin edestä rahaa maahan saapuessa

Tarkan ja täyden listan vaatimuksista ja itse hakemuslomakkeen löydät osoitteesta:

https://www.immigration.govt.nz/new-zealand-visas/apply-for-a-visa/about-visa/finland-working-holiday-visa

Ensimmäisenä täytyy luoda tili sivulle, jonne lopullinen viisumikin sitten ilmestyy ja pääset näkemään tarpeelliset tiedot oman tilin kautta. Itse hakemuksen täyttäminen oli helppoa, kannattaa lukea kysymykset vaan huolella ja vastailla rauhassa. Hakemuksessa kysytään kaikki henkilötiedot, terveystiedot sekä rikoshistoriaan liittyviä kysymyksiä. Viisumi ilmestyy tilille jonka olit aiemmin luonut ja saat siitä myös ilmoituksen sähköpostiin. Käsittelyajaksi ilmoitettiin muistaakseni pari kolme viikkoa ja meille se saapui ajallaan. Viisumissa itsessään ohjeistettiin tulostamaan sivut mukaan matkaan ja toinen hyödyllinen sivusto on RealMe (https://www.realme.govt.nz) jolle tehdyn tilin kautta pystyt todistamaan olevasi viisumin haltija. Tämän tein itse vasta paikan päällä pankissa virkailijan kanssa, kun en tiennyt asiasta. Kannattaa siis tehdä etukäteen!

Viisumilla saat oleilla maassa 12 kuukautta ja sinä aikana voit poistua ja palata takaisin niin monesti kuin haluat. Viisumin saatuasi sinulla on vuosi aika saapua maahan ja sen voimassaoloaika alkaa saapumispäivästä. Mikäli työskentelet tietynlaisissa töissä kuten esimerkiksi hedelmä/vihannesfarmilla tai pakkaamossa vähintään kolmen kuukauden ajan, on mahdollista hakea viisumiin kolmen kuukauden jatkoa.

Hyväksymisen odottelu oli jännittävin vaihe vaikka tiesikin täyttävänsä kriteerit ja itse taisin käydä lähes päivittäin katsomassa joko tieto olisi saapunut 😀

Mitä asioita hoitaa paikan päällä?

Ennenkuin voi suoraan hypätä töihin, kannattaa hoitaa muutama asia kuntoon kohteessa! Todistus asuin osoitteesta, pankkitili ja veronumero.

Proof of address – Ihan ekana kannattaa pyytää sen hetkisestä majoituksesta ”proof of address”, jota tulet tarvitsemaan esimerkiksi pankissa ja veronumeroa hakiessa. Tämä lappu todistaa sinulla olevan osoite maassa, vaikka se olisikin vain ensimmäinen hostelli tai AirBnB majoituksesi. Hostelleille ainakin tämä on ihan tuttu juttu ja he kirjoittavat sen pyynnöstö. 

Pankkitili – Pankkiin kannattaa varata etukäteen aika, vaikka käymällä ohimennen paikan päällä tai soittamalla. Mukaan tarvitset passin, todisteen osoitteesta sekä viisumin. Kannattaa ottaa varuiksi kaikki tärkeät paperit mukaan matkaan liittyen, ettei vahingossa sitten joku tärkeä unohdu. Itse avattiin tili ANZ nimiseen pankkiin joka on toiminut hyvin ja sinne avattu tili on maksuton.

Veronumero – Toinen tärkeä asia on hoitaa veronumero kuntoon, sillä ennen sitä et voi aloittaa työntekoa. IRD-numeron hankkiminen onnistuu kätevästi netissä osoitteessa:

https://myir.ird.govt.nz/eservices/home/_/

Suosittelen myös luomaan samalla MyIR tilin joka on veronumeron hankkimisen yhteydessä vaihtoehtoinen. Myöhemmin tili on tarpeen kun haluat tietää esimerkiksi saatko veronpalautusta.

Puhelinliittymä – Sitten vielä puhelinliittymän hankinta. Vaihtoehtoja on paljon perus liittymistä prepaid liittymiin, joista sitten valitsemaan oman tarpeen mukaan. Sellainen käsitys kuin rajaton netti ei ole täällä ihan yhtä itsestäänselvyys kuin Suomessa. Budjettimatkailijalle vinkkinä, että edullisin vaihtoehto on Warehousen prepaid liittymä, johon saa tilanteen mukaan valittua vain dataa tai sitten myös puheluita ja viestejä.

Kannattaa varata ainakin viikko siihen, että hoitaa paikanpäällä tarvittavat asiat kuntoon, ennenkuin lähtee työnhakuun. Esimerkiksi Aucklandissa keskustassa ajan saaminen pankkiin ei välttämättä onnistu heti seuraaville päiville. Ensimmäiset pari päivää kannattaa myös varata ihan vaan aikaerosta selviytymiseen. Mutta kerran kun nämä asiat on tehty niin ne on kerralla kunnossa koko vuodeksi!

Mistä hakea töitä?

Työnhakuun löytyy monta hyvää kanavaa. Kannattaa liittyä Facebookissa erilaisiin ryhmiin kuten vaikka Backpacker Jobs New Zealand ja seurata myös aktiivisesti Backpacker board sekä Backpacker job board nettisivuja. Facebook ryhmissä voit myös itse postata viestin jossa kerrot hakevasi töitä – näitä seuranneena olen huomannut, että suurin osa on saanut monia työtarjouksia.

Uudessa-Seelannissa tuntuu olevan paljon töitä backpackereille ja oman kokemuksen ja muiden matkaa seuranneena töiden saaminen on melko helppoa, mikäli on valmis avoimesti kokeilemaan ja tekemään raskaampiakin töitä ja pitkiä päiviä. Toki tarjolla on myös hieman ”parempiakin” töitä vaikkapa kokeille, myynnin ammattilaisille tai  IT-alan osaajille.

Hankalin osuus koko prosessissa oli uskaltaa tehdä päätös siitä, että lähtee koko matkalle, maahan josta ei tiennyt juuri mitään ja joka on käytännössä niin kaukana kuin mahdollista. Onneksi lähdettiin. Ehdottomasti voin suositella kohteeksi Uutta Seelantia. Kirjoitan tulevaisuudessa vielä lisää täällä työskentelystä ja vertailua sen välillä miten kokemus eroaa Au pair-vuodesta ja puhelintyöstä ulkomailla.

Aurinkoista viikonloppua 🙂

Miten menee just nyt?

Aika hurjaa ajatella paria kolmea kuukautta taaksepäin, kun ei ollut tietoakaan tulevasta eli nykyhetken tilanteesta ja mitä päivät tuo tullessaan. Meidän oma matkustuksen ajoitus oli sattumalta erittäin hyvä, sillä kierrettiin eteläsaari ihan rauhassa päivä kerrallaan elellen ja lopulta tehtiin päätös palata Te Pukeen töiden perässä. Koronasta oli lueskeltu jo tovin aikaa, mutta pahasti se ei lähtenyt liikkeelle ennenkuin vasta meidän matkan loppuosan aikana, jolloin ei kuitenkaan ollut tietoakaan mistään lock downeista tai siitä, että tilanne äityy näin pahaksi. Meidän onni oli, että kerettiin asettumaan paikalleen ja saamaan työpaikka ajoissa.

Päätettiin aiemmista puheista huolimatta palata kiivihommiin ja haluttiin sitten kuitenkin kokeilla kiivin poimintaa, vaikka aiemman työrupeaman jälkeen melkein vannottiin, että kiiveihin liittyvää työtä ei enää tehdä. Työt alkoi sovitusti PickAJob firman kautta, kellä oltiin ihan alunperinkin töissä lokakuussa 2019. Suunnitelmissa oli keräillä muutama viikko ja sitten vaihtaa pakkaamoon pakkaamaan kiivejä. Keräystyö oli alusta alkaen kovaa hommaa. Kerätä piti tietenkin nopeasti ja edessä kannettava kori täynnä kiivejä ei ollut todellakaan kevyt. Työtä tehtiin urakkapalkalla. Ajateltiin, että tehdään nyt vaikka parisen viikkoa ja vaihdetaan töitä sitten. 

Yhden lyhyen työpäivän päätteeksi päädyttiin majoituksen läheiseen pakkaamoon kysymään onko töitä tarjolla ja aivan puskista he sai meidät puhuttua ympäri, että aloitetaan seuraavana päivänä. Noh, mikäs siinä, pidemmät työpäivät, parempi palkka ja ajatus siitä, että työ ei ole sääriippuvaista sai meidät sanomaan kyllä! Miinuksena meidän piti vaihtaa majoitusta, sillä sen hetkinen paikka tarjosi yösijan vaan heillä työskenteleville, joka on ihan ymmärrettävää. Onneksi aiemmin luoduilla suhteilla päästiin muuttamaan saman kadun varrelle toiselle kiivifarmille, jes 🙂

Yllätyin siitä kuinka kiva Te Pukeen oli lopulta palata ja kuinka kotoisalta täällä tuntuu. Reissuun lähtiessä tammikuussa oltiin niin onnellisia kun päästiin täältä eteenpäin, mutta varmaan lähes yhtä onnellinen olo oli palatessakin 😀

Täällä juuri nyt oleva lockdown tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki ei-tarpeelliset/pakolliset paikat on suljettu, kuten koulut, ravintolat, kampaamot ja käytännössä kaikki mahdollinen. Neljän viikon ajaksi, nyt tätä takana noin kolme viikkoa. Myös lautta etelä ja pohjoissassaaren välillä lakkasi kulkemasta. Ruokakauppoihin päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerralla ja työmatkalla pitää olla virallinen lupa mukana, että on matkalla työpaikkaan, jolla on lupa olla auki. Täällä on virus tartuntoja nyt noin 1300, eli Suomen tilanteesta on yli puolet vähemmän.

Tällä hetkellä asiat etenee tilanteeseen nähden meillä hyvin. Töissä tehtiin suuria muutoksia jotta työntekijät pysyy turvassa, ja että pakkaamo pystytään ylipäätään pitämään auki, jotta kiivit saadaan maailmalle. Muuten ollaankin hyvässä eristyksessä farmilla.

Toivotaan, että tilanne rauhoittuu pian! Toiveena olisi päästä palaamaan kotiin suunnitellun aikataulun mukaisesti kesäkuun alussa, mutta viisumi meillä on onneksi voimassa vielä hyvän aikaa, joten kiirettäkään ei onneksi ole. Reissut on nyt näiltä osin reissattu ja seuraavana odottaa joka tapauksessa kotiin paluu.

Tsemppiä kaikille poikkeusoloihin!

Lake Tekapo & Mount Cook

Pian Christchurchin jälkeen saavuttiin Lake Tekapolle, joka oli päätetty jo kauan aikaa sitten, että tänne on päästävä! Lake Tekapo on tunnettu erityisesti kauniista turkoosin sinisestä järvestä sekä uskomattoman upeista tähtitaivaista. Ei meinannut malttaa odottaa tänne pääsyä!

Saavuttiin ajoissa aamupäivällä ja huomasin heti, että paikka olikin paljon odotuksiani pienempi. Kovin isoakaan paikkaa en odottanut, mutta silti tuli kylän koko yllätyksenä. Auto parkkiin saatua käveltiin ensimmäisenä katsomaan pienen pientä kirkkoa, joka on varmaan yksi maan kuvatuimmista kohteista etenkin yöaikaan. Church of the Good Shepherd. Pieni kivikirkko oli ympäriltä melko täynnnä turisteja. Sisällä ei ole paljoakaan tilaa, sen verran viitsi vilkaista sisään muita häiritsemättä, että näki alttarin olevan vain ikkuna järvelle ja näkymä oli erittäin kaunis. Yöaikaan kirkon yläpuolella saattaa nähdä upean linnunradan ja sen vuoksi se on niin suosittu kuvauskohde, jonne moni opastettu ”stargazing” kierros vie. Muuten yöaikaan kirkon ympärys on suljettu aidoin.

Meille itselle suurin toive oli nähdä linnunrata. Lake Tekapo on osa Aoraki MacKenzie dark sky reserveä, joka on maailman suurin ’dark sky reserve’, eli valosaasteen määrä on täällä aivan minimissä, joka mahdollistaa tähtien näkemisen super hyvin. Aiheeseen liittyviä kierroksia löytyy useita sekä iltaisin että öisin. Etukäteen aloin perehtymään asiaan ja luin, että kuun koko on merkittävä osa sitä näkyykö tähtipöly ja linnunrata hyvin. Kuinkas muutenkaan kuin meidän aikaan taivaalla loisti täysikuu – kirkkaalta taivaalta tietty joka on toki toinen edellytys sille, että näkee yhtikäs mitään. No, ei auttanut kuin selvitellä mitkä muut maan paikat ovat hyviä spotteja tähtien katseluun. Oli aika pettynyt olo, mutta minkäs sitä luonnolle ja kuun kierrolle mahtaa 😀 Mikäli pystyy joustamaan aikataulussa niin kannattaa koittaa sovittaa matka Lake Tekapolle sopivaan hetkeen kuun kierto huomioiden. Optimaalisin aika on toki uuden kuun aika, mutta ei osittainen kuukaan kokemusta täysin pilaa.

Toisena päivänä päätettiin taas lähteä vähän kävelemään ja löydettiin kiva muutaman tunnin kävelylenkki Mount John University Observatorylle. Sinne pääsee myös maksullisella tähtienkatselukierroksella tutkimaan tähtitaivasta teleskoopeilla. Kävellessä oli hienot maisemat ensin Lake Tekapolle ja myöhemmin näkyviin tuli myös alueen muut järvet. Kävely itsessään oli melko helppo, mutta keli oli kuuma joten se teki muutamista nousuista aika tuskaisia. Huipulta löytyy kiva kahvila johon on hyvä pysähtyä lepäämään ennen kuin matka jatkuu alas. Lenkin päätteeksi mentiin kastautumaan Tekapo järveen jonka vesi oli aivan jäätävän kylmää!

Yöt vietettiin tosi kivalla leirintäalueella, Pattersons Ponds camping ground (löytyy CamperMatesta). Autoja oli paljon mutta meininki oli rauhallinen ja mikä parasta, ötököitä ei ollut juurikaan. Paikka on tosi hyvä katsella tähtiä omatoimisesti jos ei halua maksetulle kierrokselle.

Lake Tekapo on ollut tähän saakka yksi omista suosikeista ja siellä olisi viihtynyt tosi hyvin pidempään esimerkiksi jos olisi halunnut jäädä vaikkapa töihin. Asukkaita ei siellä paljoakaan ole, mutta turisteja sitäkin enemmän.


Matka jatkui Lake Tekapolta toiseen odotettuun kohteeseen eli Aoraki/Mount Cook vuorelle, joka on Uuden-Seelannin korkein vuori. Lähdettiin ajamaan aikaiseen aamulla mikä oli hyvä idea, sillä matkalla aika pian Lake Tekapon jälkeen tuli hyvä näköalapaikka josta oli upea näkymä Lake Pukakin yli vuorille ja aamuauringon noustessa maisema oli ihan uskomaton. Muutenkin matka Mount Cookille on hieno pysähdyspaikkoineen ja muuttuvia vuori ja järvimaisemia katsellessa.

Perillä odotti suuri määrä turisteja ja paikanpäällä oleva leirintäaluekin oli aikas täynnä. Meillä oli edessä noin kolmen tunnin mittainen Hooker Valley Track menopaluu kävely vuorta katsomaan. Reitti oli helppokulkuinen ja ylitettiin myös muutama riippusilta. Kannattaa aloittaa ajoissa, sillä mitä pidemmälle päivää meni, sitä ruuhkaisemmaksi polku muuttui. Reitiltä oli hienoja eri näkymiä vuorille ja itse Mount Cookille. Perillä odotti järvi johon sulaa lisää vettä vuorilta tippuvista jäälohkareista. Rohkeimmat jopa hyppäsi uimaan ja kiipesi jäälohkareelle ja parin näin kävelevän vielä lähemmäs Mount Cookia vaikka itse kävelyreitti jo päättyi. Hetken ihastelun jälkeen palattiin takaisin kohti autoa ja taas sai ruksata yhden must see kohteen listalta.

Itse ei haluttu jäädä yöksi Mount Cookin leirintäalueelle sillä se oli maksullinen sekä tosi täynnä ja mieluummin ajettiin hetken aikaa jotta päästiin ilmaiseen parkkiin. Kyseinen leirintäalue on hyvä mikäli aikoo tehdä useampia tai pidemmän vaelluksen tässä kohteessa, sieltä lähtee useita erimittaisia vaellusreittejä.

Mikäli matkalla vaan on aikaa, suosittelen käymään molemmat kohteet. Mount Cook löytyykin useimpien listalta, mutta ajanpuutteen vuoksi Lake Tekapon näkee monesti puuttuvan. Nämä oli kyllä hienot vastakohdat toisilleen. Tässä kohtaa reissua alkoi tuntua hassulta sillä moni etukäteen odotettu nähtävyys alkoi olemaan nähty. Tietty paljon paikkoja oli vielä edessä, mutta ne odotetuimmat alkoi käymään vähiin…

Juttuja ja havaintoja II

Helou! Terveisiä taas kiivifarmilta Te Pukesta. Mekin ollaan asianmukaisesti ja turvallisesti asetuttu paikalleen. Aika on kulunut ihan kauheella vauhdilla ja parin viikon aikana on kerennyt tapahtumaan kaikkea työpaikanvaihdoksesta muuttoon ja täällä alkaneeseen koronaviruksen aiheuttamaan lockdowniin. Meillä kaikki hyvin vallitsevasta tilanteesta huolimatta. Ajan kuluessa on löytynyt taas uusia asioita mitkä on pistänyt silmään jäänyt ihmetyttään, tällaista on kertynyt tällä kertaa ylös puhelimen muistioon:

Kaikkialla on siistiä. Missään ei näy juurikaan graffiteja tai mitään sotkuja. Joka puolella on hyvin huolehditun näköistä.

_________________

Ulkomailla jos menee shoppailemaan, päätyy aika usein käymään myös niissä tutuissa ketjuliikkeissä. Kiva plussa täällä on kuitenkin se, ettei niitä tuttuja Bershkaa, Zaraa ja Pull&Bearia ja muita ainaisia halpisketjuja ole. H&M löytyy, mutta niinkin harvakseltaan, että edes maan pääkaupungin keskustassa et tätä kauppaa nää! Erittäin kivaa vaihtelua.

_________________

Yks mikä kiinnitti huomion jo alussa oli se kuinka siistejä, hyvin hoidettuja ja monipuolisia lasten leikkipuistot on. Siis ihan viimesenpäälle hienoja!

_________________

Isommat kaupungit on ollut keskenään tosi erinäköisiä ja niissä on ollut kiva omanlainen fiilis.

_________________

Hinnat täällä välillä ihmettyttää. Jotkut asiat on kaliimpia ja toiset taas halvempia kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintolassa lasi viiniä tai vaikka jälkkäriannos saattaa maksaa dollareissa saman verran kun Suomessa tuote euroissa. Eli on siis euroissa huomattavasti kalliimpi. Toisinpäin taas voisi mainita tupakan hinnan. Pahimmillaan pussi puruja maksaa useita kymmeniä euroja. Eli tänne tullesssa pidemmäksi aikaa on hyvä sauma lopettaa 😉

_________________

Maisemat. Maisemat ylipäätään jaksaa ihmetyttää, niin kaunista! Tähän samaan voisi sano lampaiden määrän, niitä on monia miljoonia enemmän kuin ihmisiä tässä maassa.

_________________

100km/h rajoitus mutkaisella tiellä on hauska.. paikalliset ehkä pystyy siihen vaikka sitäkin välillä epäilen, turistit hissuttelee 50-70km/h. Mutkissa on usein kyltti joka ilmoittaa mitä vauhtia mutkaan kannattaa mennä, toisinaan ei. Muutenkin paikalliset ajaa todella lujaa.

_________________

Englannin kielessä moni käyttää sanaa ”sweet” vähän niinkun ”cool” tai ”nice”. Täällä sanotaan ”sweet as” ja omaan korvaan se kuulostaa hassulta varsinkin jos kuulee sen monesti samassa keskustelussa.

Yleisesti ottaen tykkään Uudesta-Seelannista tosi paljon, ihmiset on ystävällisiä, kulttuuri ei kummastuta niin kun esimerkiksi Espanjassa ja tähän saakka meillä ainakin kaikki vaikkapa virasto asiat ja muut toiminut hyvin 🙂 Hyvää viikonloppua ja pysykää terveenä!

Follow my blog with Bloglovin

Christchurch

Aika on mennyt eteläsaarella matkustaessa niin nopeesti ja tällä hetkellä ollaan jo kaukana Christchurchista.

Chrischurchiin ajaessa huomasi taas pikkukylästä tultaessa, että saavutaan kaupunkiin. CamperMate ei näyttänyt keskustan läheltä yhtäkään ilmaista leirintäaluetta, joten mentiin vähän sivummalle yhden ravintolan parkkipaikalle, joka tarjosi ilmaisen paikan camper vaneille, saaden samalla asiakkaita. Saapumispäivänä ei jaksettu enää lähteä kaupungille ja mielenkiinnolla odotti, että missähän paikassa sitä oikein on.

Edelleen kaikki isot kupungit on jaksanut yllättää erilaisuudellaan. Christchurch on kokenut kovia ja vuosien takaisten pahojen maanjäristysten jäljiltä siellä oli vieläkin kovat rakennusurakat käynnissä. Kupungilla huomasi aika pian, että moni rakennus on melko uusi ja moderni. Uusien rakennusten tyyli oli selkeälinjaista ja vähän omaperäisempää mikä oli kiva vastakohta vanhoille rakennuksille. Keskusta oli täynnä trendikkäitä ja houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita – Instagrammaajille löytyy toinen toistaan kuvauksellisempia paikkoja!

Hyviä nähtävyyksiä kaupungissa on esimerkiksi Quake City museo, Botanic Gardens, Christchurch Art Gallery, New Regent Street.. Etenkin taidemuseo oli kiva – se oli sopivan kokoinen ja esillä oli vähän erilaista taidetta mitä aiemmissa täällä nähdyissä museoissa. Erityisesti jäi mieleen myös Bridge Of Remembrance josta alkoi kiva kävelykatu jossa kulki vanha ratikka ja siinä vieressä kauppahallin tapainen paikka josta sai vaikka mitä herkkuja.

Samaan aikaan sattui meidän tietämättä olemaan myös Waitangi Day, joka merkkaa päivää jolloin Waitangin sopimus allekirjoitettiin, eli kyseessä on maan kansallispäivä. Keskustan tuntumasta löytyi illalle ulkoilma musiikkitapahtuma sekä Night Noodle Market. Nuudeleita käytiin vain himoitsemassa, sillä oltiin suuntaamassa ravintolaan syömään myöhäinen synttäridinneri Akin aiempien synttäreiden kunniaksi.

Meidän päivät kului enimmäkseen kävellessä ja ihmetellessä, maksullisia aktiviteetteja ei täällä tehty ja kaupungissa oltiin kolme yötä. Tykättiin Christchurchista paljon erityisesti sen erilaisuuden takia, mutta muuten ei kauheasti erityisempää kerrottavaa täältä jäänyt vaikka kivat päivät olikin. Matka jatkui taas kohti maaseutua ja ei harmittanut toisaalta yhtään lähteä rauhallisempiin maisemiin.

Mitä pakata Uuteen-Seelantiin?

Itselle matka Uuteen-Seelantiin on ensimmäinen kunnon reppureissu ja lähtiessä pitikin selvitellä ja mietiskellä aika paljon, että mitä kannattaa pakata ja vieläpä tällaiseen kohteeseen, josta sanotaan, että päivässä voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Suurin ongelma itsellä aina on, että haluaisi ottaa mukaan enemmän kun mahtuu. Espanjan jäljiltä onneksi oli vielä tuoreena mielessä, että vaatteita oli aivan liikaa, ihan järjetön määrä, eli vähemmälläkin pärjää.

Uudessa-Seelannissa sää vaihtelee nopeastikin, joten piti pakata järkevästi, säähänsopivasti ja riittävän vähän. Itse haluisi aina pakata kaikki kivoimmat ja hienot vaatteet, mutta tällä matkalla käytännöllisyys menee edellä ja onneksi sen mukaan sitten tajusikin pakata. Aiemmin en oo itse harrastanut vaellusta tai vaan tehnyt sellaisia asioita mitä täällä, joten oli vaikea senkin puolesta ajatella mitä valita mukaan.

Mitä kannattaa pakata rinkkaan?

Oman kokemuksen perusteella koittaisin mahduttaa kaiken yhteen rinkkaan ja pieneen reppuun, jota voi käyttää matkalla päiväreppuna. Välillä tuntuu, että sekin on liikaa, eli ehdottomasti mahdollisimman vähän tavaraa! Nähnyt sellaisia kameleita täällä toisinaan reppujensa ja laukkujensa kanssa että pahaa tekee 😀 Oma reppu sisälsi lähtiessä seuraavaa:

1x farkut, 1x siistit mukavat housut, 2x shortsit, 1x kesämekko, collegehousut+paita, 1x huppari, 2x neule, urheilutoppi-, pitkähihainen- ja housut, 2x perus pitkähihainen, 2x t-paita, 3x toppi, ulkoilutakki, farkkutakki, lippis, flip flopit, lenkkarit, Birkenstockit, alusvaatteet+sukat+bikinit. Muuta tavaraa eli hieman meikkejä, särkylääkettä, hygieniatuotteita matkakoossa, sadeviitta, matkapyyhe, vesipullo, laturi, kuulokkeet, kirja, pikkulaukku..

Tähän mennessä koen, että aika hyvin pakattu, tosin työnteossa muutama juttu kuten kengät ja pari paitaa meni pilalle. Uusia en halua kuitenkaan ostaa kenkiä lukuunottamatta, joten näillä koitetaan mennä mahdollisimman pitkään. Muutama vaate on tullut ostettua, mutta harkitusti ja tarpeeseen. Pari juttua mitä ehkä kannattaa huomioida pakatessa..

Vaelluskengät. Itse en omistanut, enkä ostanut. Monet vaellusreitit on sen verran hyviä, että niissä pärjää lenkkareillakin. Vaelluskenkien etu on tietty parempi pito ja vedenpitävyys.

Matkakokoinen pyyhe. Mitä pienempään tilaan menee, sen parempi.

Virtapankki. Varsinkin jos aikoo reissata autossa asustellen, on virtapankki must!

Otsalamppu. Niin nerokas keksintö, että en aio mennä enää mihinkään ilman sitä! Kotoa olisi löytynyt, mutta itse taisin sanoa, ettei sitä tarvita. Ostin sitten täältä kun tarvitsikin.

Pitkävartiset sukat. Pakkasin mukaan jostain syystä vain yhdet pitkävartiset sukat. Sitten kun alkoi hyttyset ja muut ötökät syömään nilkkoja, piti lähteä ostamaan lisää kun ne ainoat oli rikki. Tietty myös ötökkämyrkky suojaa nilkkoja.. ja taas jos aikoo matkustaa niin, ettei ole pesukonetta saatavilla aina niin itse ottaisin sukkia sekä alusvaatteita vielä enemmän mukaan mitä oli, koska ne on aina ensimmäisenä loppu.

Kevyttoppatakki. Jos matkustaa täällä kevään/syksyn puolella niin kannattaa pakata kevyttoppatakki. Monilla ollut myös käytössä viileinä kesäiltoina.

Työvaatteita. Mikäli aikoo töihin mennä esimerkiksi farmille, hyvä ottaa erikseen työvaatteita joiden ei niin väliä vaikka menisi pilalle.

Täällä ihmiset kulkee melko rennoissa vaatteissa ja sporttiasussa voi ihan hyvin painaa meneen kaupungilla. Mitkään muoti-ilmiöt ei täällä oikein tule esiin.

Mitä ei olisi tarvinnut?

Sadeviitta. Ei ole ollut käyttöä paitsi kerran, ja tuskin lopulta toiste missään tullaan niin kovalla sateella olemaan, että tarvitsee. Pienen sateen kestävä takki on ihan riittävästi, mutta täydellinen olisi tietty sadetakki. Sellainen nykyaikainen mikä käy muutenkin käytössä.

Liian hienoja paitoja. Vaikka ei mitään juhlapaitoja olekaan, aika vähän on tullut käytettyä siistimpiä puseroita. Niitäkin on hyvä olla, muttei liikaa. Suurin aika meillä ainakin kuluu muualla kun isommissa kaupungeissa kaupungilla illallista syöden tai kahvilla istuen. Maalla ei niin väliä mitä on päällä 😀

Meikkejä. Pakkasin mukaan tosi vähän meikkejä, mutta siltikin liikaa. Meikattua tuli ekan kuukauden aikana, ja puolessa vuodessa meikit ollut naamassa varmaan maximissaan 10 kertaa.

Kynsilakka. Aivan turha omassa rinkassa.

Jokaisellahan tietty on omanlainen matkasuunnitelma ja jonkun muunlainen rinkan sisältö voi olla toiselle parempi. Tästä voi silti saada hieman ideaa siitä mitä mukana olisi hyvä olla 🙂 Siitä oon iloinen, että rinkassa on vähemmän tavaraa lähtiessä kun tullessa. Tuodut suomenkieliset kirjat oon antanut eteenpäin aina kun suomalaisia tullut vastaan, uusia kirjoja saanut vaihdossa tai ostanut super halvalla kirjastosta. Äänikirjat ja podcastit on hyvä vaihtoehto kun kaikki kirjat on luettu.

Follow my blog with Bloglovin