Nähtävää eteläsaarella

Uudessa Seelannissa eteläsaarella on monia ’must see’ nähtävyyksiä, mutta myös useita nopeita pysähdyspaikkoja joissa päätettiin osassa suunnitellusti tai spontaanisti poiketa. Moni näistä on sellaisia joissa ei ajallisesti kestä kovin kauaa paikanpäällä, mutta mikäli on auto käytössä niin on helppo pysähtyä. Tässä muutamia suosikkeja ja käymisen arvoisia stoppeja!

Split Apple Rock – Keskeltä kahtia haljennut kivi nätillä rannalla. Kävely rannalle kesti kymmenisen minuuttia. Nopea reissu ellei halua jäädä biitsille! Matkalla tästä Kaiteriteriin näkee myös hulppeita taloja.

Hokitika – Pikkuinen kaupunki/kylä, jossa todella paljon Jade korumyymälöitä, mahdollisuus nähdä kiiltomatoja maksutta ja ihan mielettömät auringonlaskut. Puolen tunnin ajon päässä myös Hokitika Gorge, joka on käymisen arvoinen. Huomioi, että aiempien päivien kelistä riippuen vesi Hokitika Gorgessa saattaa olla mutaista, joka tekee näkymästä vähän erilaisen.

Moeraki Boulders – Rannalla olevia pyöreitä kiviä. Kannattaa käydä jos ajelee näillä suunnilla, ja jäädä vaikka rannalle nauttimaan kesäpäivästä. Käynti rannalle on kahvilan sisäänkäynniltä.

Slope Point – Maan eteläisin piste! Saattaa olla, että tämän lähemmäksi etelämannerta ei toiste enää tule mentyä. Ei muuta nähtävää kuin kyltti ja kallionkieleke, mutta ajatus siitä, että seuraavana vastassa on etelämanner oli hauska 🙂

Tunnel Beach – Kävely alas mäkeä noin 15 minuuttia ja päädyt lopulta kapeaa tunnelia pitkin pienelle rannalle kallioiden suojaan. Ajoitus on paras laskuveden aikaan! Upeat maisemat ❤ Huom! Alas meno on paljon nopeampaa ja kevyempää, varaudu raskaaseen nousuun ylös 😀

Curio Bay – Hyvä paikka bongata harvinaisia keltasilmäpingviineitä ja uida delfiinien kanssa. Delfiinien kanssa uinti ei siis ole järjestetty, villit delfiinit tulee luokse mikäli haluavat 🙂 Kannattaa tutkia pingviiniasiaa etukäteen, niitä ei juoksentele rannalla ihan ympäri vuoden tai vuorokauden! Itse ei valitettavasti nähty kuin tämä upea auringonnousu.

Vesiputoukset – Etelässä on useita upeita vesiputouksia, osa pieniä ja osa isompia. Kannattaa poiketa vaikka parillakin, jos sattuu reitin varrelle. Googlaa esimerkiksi ’Waterfalls New Zealand’ niin löytyy hyviä listoja! Länsirannikkoa ajaessa vesisateella on kallionseinämätkin täynnä vesiputouksia, joita ei muuten ole. Näky on aika mieletön sateella.

Waipapa Point Lighthouse – Söpö majakka, paikalla myös infotauluja joissa kerrotaan esimerkiksi siitä millaista oli majakanvartijan elämä aikanaan kyseisellä majakalla. Hylkeitä näkee etelässä usein, myös tämä on hyvä paikka bongata niitä.

Pancake Rocks – Meren rannassa kulkee lyhyehkö kävelyreitti, jonka varrella näkyy Pancake Rocksiksi kutsuttuja kivimuodostelmia. Sijaitsee eteläsaaren länsirannikolla, ja tämä tie itsessään on aivan upea näköaloineen. Hyvä taktiikka on pysähtyä lähes kaikilla nököalapaikoilla 😀

Nugget Point – Tämä oli yksi omista suosikeista! Näkymä majakalta merelle, jylhät maisemat. Ihan vieressä myös Roaring Bay, yksi parhaista paikoista nähdä täällä harvinaisia keltasilmäpingviineitä. Kannattaa perehtyä pingviini asiaan etukäteen, että sattuu paikalle sopivaan aikaan.

Wanaka Tree – Wanaka on mukava pieni kylä, joka on tunnettu esimerkiksi puusta, joka kasvaa yksinäisenä järvessä. Aika hauska!

Monro Beach walk – Kaunis ranta, jolle saavuttiin noin puolen tunnin kävelyn päätteeksi. Kävely oli läpi metsikön ja etenkin aikaiseen aamulla se oli kaunis aamuauringossa. Perillä saattaa bongata pieniä sinipingviineitä.

Tässä onkin monta hyvä syytä ostaa tai vuokrata auto matkan ajaksi, sillä moniin näistä paikoista ei bussilla pääse tai mikäli pääsee, on se huomattavasti aikaa vievempää. Monen monta nähtävää olisi matkan varrella vielä varmasti ollut ja etelässä olleet tulvat myös rajoitti muutamissa paikoissa käymistä. Näitä maisemia jää kaipaamaan!

Lake Tekapo & Mount Cook

Pian Christchurchin jälkeen saavuttiin Lake Tekapolle, joka oli päätetty jo kauan aikaa sitten, että tänne on päästävä! Lake Tekapo on tunnettu erityisesti kauniista turkoosin sinisestä järvestä sekä uskomattoman upeista tähtitaivaista. Ei meinannut malttaa odottaa tänne pääsyä!

Saavuttiin ajoissa aamupäivällä ja huomasin heti, että paikka olikin paljon odotuksiani pienempi. Kovin isoakaan paikkaa en odottanut, mutta silti tuli kylän koko yllätyksenä. Auto parkkiin saatua käveltiin ensimmäisenä katsomaan pienen pientä kirkkoa, joka on varmaan yksi maan kuvatuimmista kohteista etenkin yöaikaan. Church of the Good Shepherd. Pieni kivikirkko oli ympäriltä melko täynnnä turisteja. Sisällä ei ole paljoakaan tilaa, sen verran viitsi vilkaista sisään muita häiritsemättä, että näki alttarin olevan vain ikkuna järvelle ja näkymä oli erittäin kaunis. Yöaikaan kirkon yläpuolella saattaa nähdä upean linnunradan ja sen vuoksi se on niin suosittu kuvauskohde, jonne moni opastettu ”stargazing” kierros vie. Muuten yöaikaan kirkon ympärys on suljettu aidoin.

Meille itselle suurin toive oli nähdä linnunrata. Lake Tekapo on osa Aoraki MacKenzie dark sky reserveä, joka on maailman suurin ’dark sky reserve’, eli valosaasteen määrä on täällä aivan minimissä, joka mahdollistaa tähtien näkemisen super hyvin. Aiheeseen liittyviä kierroksia löytyy useita sekä iltaisin että öisin. Etukäteen aloin perehtymään asiaan ja luin, että kuun koko on merkittävä osa sitä näkyykö tähtipöly ja linnunrata hyvin. Kuinkas muutenkaan kuin meidän aikaan taivaalla loisti täysikuu – kirkkaalta taivaalta tietty joka on toki toinen edellytys sille, että näkee yhtikäs mitään. No, ei auttanut kuin selvitellä mitkä muut maan paikat ovat hyviä spotteja tähtien katseluun. Oli aika pettynyt olo, mutta minkäs sitä luonnolle ja kuun kierrolle mahtaa 😀 Mikäli pystyy joustamaan aikataulussa niin kannattaa koittaa sovittaa matka Lake Tekapolle sopivaan hetkeen kuun kierto huomioiden. Optimaalisin aika on toki uuden kuun aika, mutta ei osittainen kuukaan kokemusta täysin pilaa.

Toisena päivänä päätettiin taas lähteä vähän kävelemään ja löydettiin kiva muutaman tunnin kävelylenkki Mount John University Observatorylle. Sinne pääsee myös maksullisella tähtienkatselukierroksella tutkimaan tähtitaivasta teleskoopeilla. Kävellessä oli hienot maisemat ensin Lake Tekapolle ja myöhemmin näkyviin tuli myös alueen muut järvet. Kävely itsessään oli melko helppo, mutta keli oli kuuma joten se teki muutamista nousuista aika tuskaisia. Huipulta löytyy kiva kahvila johon on hyvä pysähtyä lepäämään ennen kuin matka jatkuu alas. Lenkin päätteeksi mentiin kastautumaan Tekapo järveen jonka vesi oli aivan jäätävän kylmää!

Yöt vietettiin tosi kivalla leirintäalueella, Pattersons Ponds camping ground (löytyy CamperMatesta). Autoja oli paljon mutta meininki oli rauhallinen ja mikä parasta, ötököitä ei ollut juurikaan. Paikka on tosi hyvä katsella tähtiä omatoimisesti jos ei halua maksetulle kierrokselle.

Lake Tekapo on ollut tähän saakka yksi omista suosikeista ja siellä olisi viihtynyt tosi hyvin pidempään esimerkiksi jos olisi halunnut jäädä vaikkapa töihin. Asukkaita ei siellä paljoakaan ole, mutta turisteja sitäkin enemmän.


Matka jatkui Lake Tekapolta toiseen odotettuun kohteeseen eli Aoraki/Mount Cook vuorelle, joka on Uuden-Seelannin korkein vuori. Lähdettiin ajamaan aikaiseen aamulla mikä oli hyvä idea, sillä matkalla aika pian Lake Tekapon jälkeen tuli hyvä näköalapaikka josta oli upea näkymä Lake Pukakin yli vuorille ja aamuauringon noustessa maisema oli ihan uskomaton. Muutenkin matka Mount Cookille on hieno pysähdyspaikkoineen ja muuttuvia vuori ja järvimaisemia katsellessa.

Perillä odotti suuri määrä turisteja ja paikanpäällä oleva leirintäaluekin oli aikas täynnä. Meillä oli edessä noin kolmen tunnin mittainen Hooker Valley Track menopaluu kävely vuorta katsomaan. Reitti oli helppokulkuinen ja ylitettiin myös muutama riippusilta. Kannattaa aloittaa ajoissa, sillä mitä pidemmälle päivää meni, sitä ruuhkaisemmaksi polku muuttui. Reitiltä oli hienoja eri näkymiä vuorille ja itse Mount Cookille. Perillä odotti järvi johon sulaa lisää vettä vuorilta tippuvista jäälohkareista. Rohkeimmat jopa hyppäsi uimaan ja kiipesi jäälohkareelle ja parin näin kävelevän vielä lähemmäs Mount Cookia vaikka itse kävelyreitti jo päättyi. Hetken ihastelun jälkeen palattiin takaisin kohti autoa ja taas sai ruksata yhden must see kohteen listalta.

Itse ei haluttu jäädä yöksi Mount Cookin leirintäalueelle sillä se oli maksullinen sekä tosi täynnä ja mieluummin ajettiin hetken aikaa jotta päästiin ilmaiseen parkkiin. Kyseinen leirintäalue on hyvä mikäli aikoo tehdä useampia tai pidemmän vaelluksen tässä kohteessa, sieltä lähtee useita erimittaisia vaellusreittejä.

Mikäli matkalla vaan on aikaa, suosittelen käymään molemmat kohteet. Mount Cook löytyykin useimpien listalta, mutta ajanpuutteen vuoksi Lake Tekapon näkee monesti puuttuvan. Nämä oli kyllä hienot vastakohdat toisilleen. Tässä kohtaa reissua alkoi tuntua hassulta sillä moni etukäteen odotettu nähtävyys alkoi olemaan nähty. Tietty paljon paikkoja oli vielä edessä, mutta ne odotetuimmat alkoi käymään vähiin…

Christchurch

Aika on mennyt eteläsaarella matkustaessa niin nopeesti ja tällä hetkellä ollaan jo kaukana Christchurchista.

Chrischurchiin ajaessa huomasi taas pikkukylästä tultaessa, että saavutaan kaupunkiin. CamperMate ei näyttänyt keskustan läheltä yhtäkään ilmaista leirintäaluetta, joten mentiin vähän sivummalle yhden ravintolan parkkipaikalle, joka tarjosi ilmaisen paikan camper vaneille, saaden samalla asiakkaita. Saapumispäivänä ei jaksettu enää lähteä kaupungille ja mielenkiinnolla odotti, että missähän paikassa sitä oikein on.

Edelleen kaikki isot kupungit on jaksanut yllättää erilaisuudellaan. Christchurch on kokenut kovia ja vuosien takaisten pahojen maanjäristysten jäljiltä siellä oli vieläkin kovat rakennusurakat käynnissä. Kupungilla huomasi aika pian, että moni rakennus on melko uusi ja moderni. Uusien rakennusten tyyli oli selkeälinjaista ja vähän omaperäisempää mikä oli kiva vastakohta vanhoille rakennuksille. Keskusta oli täynnä trendikkäitä ja houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita – Instagrammaajille löytyy toinen toistaan kuvauksellisempia paikkoja!

Hyviä nähtävyyksiä kaupungissa on esimerkiksi Quake City museo, Botanic Gardens, Christchurch Art Gallery, New Regent Street.. Etenkin taidemuseo oli kiva – se oli sopivan kokoinen ja esillä oli vähän erilaista taidetta mitä aiemmissa täällä nähdyissä museoissa. Erityisesti jäi mieleen myös Bridge Of Remembrance josta alkoi kiva kävelykatu jossa kulki vanha ratikka ja siinä vieressä kauppahallin tapainen paikka josta sai vaikka mitä herkkuja.

Samaan aikaan sattui meidän tietämättä olemaan myös Waitangi Day, joka merkkaa päivää jolloin Waitangin sopimus allekirjoitettiin, eli kyseessä on maan kansallispäivä. Keskustan tuntumasta löytyi illalle ulkoilma musiikkitapahtuma sekä Night Noodle Market. Nuudeleita käytiin vain himoitsemassa, sillä oltiin suuntaamassa ravintolaan syömään myöhäinen synttäridinneri Akin aiempien synttäreiden kunniaksi.

Meidän päivät kului enimmäkseen kävellessä ja ihmetellessä, maksullisia aktiviteetteja ei täällä tehty ja kaupungissa oltiin kolme yötä. Tykättiin Christchurchista paljon erityisesti sen erilaisuuden takia, mutta muuten ei kauheasti erityisempää kerrottavaa täältä jäänyt vaikka kivat päivät olikin. Matka jatkui taas kohti maaseutua ja ei harmittanut toisaalta yhtään lähteä rauhallisempiin maisemiin.

Kaikoura

Ensimmäinen etappi eteläsaaren kierroksella oli Kaikoura. Tämä oli lisätty must do- listalle jo Suomessa, sillä molemmat haluttiin tehdä paikan suosituin aktiviteetti eli whale watching. Saavuttiin kylään iltapäivästä ja koska tämäkin paikka on todella pieni, oli keskusta ja lähiympäristö tutkittu nopeasti.

Auto pistettiin parkkiin aivan ytimeen yleiselle parkkipaikalle, joka päivällä on maksullinen, mutta siihen saa jäädä yöksi self contained hyväksytyt camper vanit. Parkkimaksu taisi olla kello viiteen saakka hintaan 1$/tunti. Keskusta oli aika sympaattinen, vaikka moni kauppa siellä oli selvästi turisteille ja muutenkin siellä aisti sellaisen turre meiningin.

Illalla siinä sitten yhdeksän aikaan kun oltiin jo valmistautumassa nukkumaan, valot päällä autossa verhot auki, huomattiin paikalla tarkistaja. Näitä on tullut vastaan jo monessa kaupungissa ja yleensä he ottaa ylös auton rekisterinumeron, jotta voi seurata montako yötä auto on paikalla. Toisinaan tullaan jakamaan esitteitä säännöistä. Täällä olikin astetta innokkaammat tarkastajat, joiden varustukseen kuului jopa videokuvaa ottava kamera rinnassa ja eiköhän tämä sitten tullut meidän avonaiselle ovelle kun oli ikkunasta huomannut tarkkasilmäisenä, että meidän autossa ei ole mahdollista käyttää matka wc:tä samaan aikaan kun sänky on normaalisti.

Yhdessä postauksessa kerroinkin vaatimuksista saada self contained hyväksyntä ja uusin sääntö siihen on, että wc:tä pitää voida käyttää auton sisällä vaikka joku nukkuisi sängyssä. Me ollaan oikein perustein tämä hyväksyntä saatu, mutta siirrettiin sitten wc piiloon sängyn alle, jotta saatiin tilalle järkevämpää tavaraa peräosaan. Noh, lyhyesti kerrottuna tuli sitten toinenkin virkailija taskulampulla tutkimaan meidän autoa, otti kuvia sisältä ja paperista jossa minun ja sertifikaatin antajan tiedot. Kaiken päälle meidän käskettiin poistua paikalta 😀 Saatiin onneksi vinkit uudesta paikasta, johon sai mennä ilman kyseistä lupaa. Tämä paikka oli ihan hyvä kun oltiin Kaikourassa lopulta vain kaksi yötä. Wc siirtyi myös varmuuden vuoksi omalle oikealle paikalleen jatkoa ajatellen.

img_3643

Saapuessa tosiaan kerettiin tutkimaan keskusta ja seuraava aamu alkoi muutaman tunnin lenkillä, Kaikoura Peninsula Walkway. Lähdettiin tekemään rannikkoa pitkin noin 3-4 tunnin mittaista suosittua kävelyä ja maisemat oli mitenkäs muutenkaan kun aivan mahtavat! Maisema muuttui paljon koko ajan vaihdellen asutuksesta kivikkoiseen rannikkoon jossa näkyi hylkeitä, kukkuloille josta näkyi hienosti merelle ja sieltä taas peltomaisemiin. Uudessa-Seelannissa fish&chips on kova juttu ja se on hyvä palkinto itselle tän kävelyn jälkeen!

Vikalle Kaikoura päivälle oli varattuna aikaiseen aamulla odotettu whale watching joka oli tosi kiva. Tavoitteena oli nähdä luonnossa kaskelotti (sperm whale). Hieman tosin alkoi tosin heti alkuun jännittämään kun meille kerrottiin, että on aika tuulista merellä ja riski pahoinvointiin on suuri. Itse vähän kammoksun merellä menemistä ja aika tiukkaan piti tuijotella horisonttiin matkalla ettei alkanut paniikki iskemään. Kun päästiin pelipaikoille, ei ollut itsellä enää hätää, aaltoja kyllä oli mutta ne oli sen verran hitaita ja loivia, ettei se pelottanut. Me selvittiin ilman suurempaa pahoinvointia, mutta monia kävi kyllä sääliksi kun oksennuspussit täyttyi ja huonovointiset koitti selviytyä reissusta.

Meidän opas oli aivan huikee tyyppi, kertoi juttuja vitsikkäästi ja oli tosissaan rakastunut näihin valaisiin joita mentiin katsomaan. Kävi tuuri, sillä valas löytyi heti paikalle päästyä. Se oli toki pienen etäisyyden päässä, mutta riittävän lähellä että näki välillä pilkahtavan selän, vesisuihkun jonka se suihkauttaa aika ajoin ja lopuksi sen sukeltaessa veden pinnan yläpuolelle nousi hieno pyrstö. Vastaavaa nähtiin kahteen kertaan noin pari tuntia kestävällä matkalla. Bongattiin myös isoja albatrosseja ja pari hyljettä.

Aktiviteetin hinta oli 150$, ja Kaikourassa on vain tämä yksi firma joka operoi veneellä whale watchingia. Mikäli valasta ei matkalla näy, he palauttaa asiakkaalle 80% lipun hinnasta, mikä on todella kiva, sillä 150$ on toki aika iso summa. Me tykättiin kokemuksesta ja suosittelen tätä mikäli Kaikoura on matkasuunnitelmissa.

Myös tässäkin kylässä oli paljon aktiviteetteja kuten uinti delfiinien ja hylkeiden kanssa, vaelluksia ja vaikka mitä. Kannattaa muuten hyödyntää melkein joka kylästä ja kaupungista löytyvää I-Site infoa! Heillä on kaikki mahdolliset esitteet, pystyt varaamaan aktiviteettejä ja vaikka majoituksia ja usein löytyy myös näppärästi lista aktiviteeteista joita on tarjolla.

Kaikoura jäi mieleen erityisen kauniista maisemista ja nähdyistä valaista, sympaattinen paikka.