Pitkästä aikaa..

Pitkästä aikaa täällä taas.. Mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana? Meidän viimeisen road tripin jälkeen palattiin tosiaan taas kerran Te Pukeen ja kiivipakkaamolle töihin. Tehtiin töitä noin kuukausi, kunnes tuli sellainen fiilis, että nyt riittää. Se kaikki oli jo niin nähty ja ilman autoa ei päästy vapaa-ajalla oikein mihinkään. Päätettiin repäistä ja lähteä kohti Aucklandia ja viettää viimeinen kuukausi kaupungissa. Nyt meillä Aucklandissa takana noin kaksi ja puoli viikkoa. Alkuun kesti hieman tottua siihen, ettei asutakaan enää omassa rauhassa vaan isossa hostellissa ja ulko-ovesta poistuessa ollaan heti kaupungin kiireisimmällä kadulla. Maalla oli niin ihanan rauhallista, mutta on kyllä kiva olla taas kaupungissa! Meidän aika on kulunut ihan vaan turistina ihmetellessä, museoissa pyörien, ulkona syöden, vähän shoppaillen, ulkoillen ja rentoutuen. 

Ja kuinka jännittävää, nyt alkaa olemaan jo lähellä se päivä, että oikeesti palataan kotiin! Vaikka koronavirus aiheuttikin hässäkkää ja suunnitelmien muuttumista, saatiin meidän loppuajasta täällä vielä paljon irti, vaikka rehellisesti en ollutkaan kovin iloinen siitä että paluupäivä siirtyi kuukausilla. Alunperin piti palata kesäkuun alussa, eli matka venyi kolmella kokonaisella kuukaudella. Ne kolme kuukautta sisälsi hieman lisää työntekoa, mahdollisti parin viikon road tripin maan pohjoisimpaan osaan eli Northlandiin, kerettiin myös viettää tämä extra kuukausi Aucklandissa, jossa muuten olisi oltu vain reissun alussa alle viikon verran.


Ja miten onnistui lentojen ostaminen tähän katastrofaaliseen aikaan, jolloin lentoja on aivan murto-osa tarjolla? Olin seurannut Skyscannerista ja Momondosta lentoja jo pari kolme kuukautta, alkaen siitä kun piti vielä palata Fijin kautta kotiin. Kun lopulta tuli aika ostaa, ei riittänyt, että katsoo vain Skyscannerista tarjolla olevia lentoja, sillä se näytti monia lentoja, joita ei todellisuudessa edes mennyt. Moni lentoyhtiö oli perunut kansainväliset lennot kokonaan. Kaikki varteenotettavat lennot oli vielä tarkistettava lentoyhtiön sivulta – lentääkö kyseinen yhtiö oikeasti, mihin maihin, saako maassa vaihtaa jatkolennolle, tarvitsetko erityisluvan vaihtoa varten.. lennot oli maksuvaiheessa jo kolme kertaa, kun vahvistaessa tulikin ilmoitus, että hinta on noussut useita satasia tai että lentoa ei ole saatavilla. Kiva. Lopulta valittiin varmin vaihtoehto joka oli tarjolla, vaikka lentoajankohta meni hieman toivottua pidemmälle. No, ei ollut suuri yllätys että tämä lento peruuntui. Otettiin uudet aiemmalle päivämäärälle ja tämänkin lennon kellonaika vaihtui jo kertaalleen. Sormet ristissä, että tämä pitää! Ei todellakaan paras aika hankkia lentoja näin kaukaa matkustamiseen kun pitää tulla usealla lennolla monen maan kautta.

Ja saatiin me vielä todella yllättävä juonenkäänne tähän loppumatkaan. Lehdet uutisoi sitä, kuinka Uudessa-Seelannissa ei ollut lainkaan uusia koronavirus tartuntoja yli 100 päivään, jos ei lasketa hallitussa karanteenissa olevia joiden tartunnan lähde on selvillä. Luin tämän ilouutisen tiistaina päivällä. Tiistaina illalla alkoi yhtäkkiä puhelimet pirisemään kun kaikille tuli tiedote keskiviikkona alkavasta lockdownista Aucklandissa ja alert level 2 siirtymisestä muussa maassa. Siis mitä?!? Eihän täällä ollut uusia tapauksia! Selvisi, että jokin kokonainen perhe oli sairastunut Aucklanissa, tartunnan alkuperää ei tiedetä ja he on levittänyt sitten tartuntaa eteenpäin. Aluksi tätä piti kestää vain kolme vuorokautta, mutta äsken tulleen päätöksen mukaan Aucklandin alue pysyy lockdownissa seuraavat kaksi viikkoa. Tämä loppuu juuri sopivasti siihen päivään kun lennetään kotiin, tietty.. Toki harmittaa, että loppuaika menee hostellihuoneessa kököttäen, mutta kerettiin onneksi tekemään jo lähes kaikki tärkeimmät ennen tämän alkua. Saa sentään ulkoilla ja hakea takeaway ruokaa, ah pelastus! Lopulta tämä on kaikkien kannalta silti hyvä, ettei virus pääse leviämään enempää.

Kivaa loppuviikkoa ja pysykää terveinä ❤

Maanantai 29.6.

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä noin pari viikkoa sitten, kun meidän työt loppui ja lähdettiin road tripille. Ja niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Torstaina 11.6. oli kauan odotettu ja lopulta myös haikea päivä, kun kolme kuukautta kestänyt tiukka kiivin pakkauskausi tuli päätökseen. Fiilis oli onnellinen, helpottunut ja samalla haikea. Vaikka työ ei ollutkaan mikään unelmatyö, jää silti aina ihmisiä kaipaamaan ja itse pakkaamokin tuli niin tutuksi ja kotoisaksi tässä ajassa. Päätettiin hyödyntää vielä aikaa kun autoa ei ollut kukaan ostanut ja lähteä road tripille Northlandin alueelle, jota ei oltu aiemmin keretty reissata. Uusi-Seelanti siirtyi muutama viikko sitten koronaviruksen suhteen Alert level 1, eli käytännössä normaaliin, joten uskaltaa taas liikkuakin. Fiilis oli hyvä, kun ajettiin toistamiseen pois Te Pukesta, meidän kotikylästä.

Meidän kahden ja puolen viikon mittaiseen road trippiin kuului rauhallisia aamuja ja heräämistä ilman herätyskelloa, ulkoilmasta nauttimista ja kävelyä, luolien ja vesiputousten tutkimista, hiekkadyynejä ja majakoita, perus turistina olemista ja ulkona syömistä. Nähdyt paikat oli hienoja, mutta huomasi kyllä, että on off season ja erityisesti koronavirus on tyhjentänyt paikat entisestään, kun uusia matkailijoita ei ole tullut.

Alkuun vähän jännitti onko autossa kylmä nukkua, kun Te Pukessa oli ollut jo aika viileä pidemmän aikaa. Pian huomasi, että Northlandissa, jossa pääosin oltiin, talvea ei voi Suomen mittapuulla kutsua talveksi, ennemminkin Suomen kevääksi tai kesäksi jopa. Northlandin alueella ilmasto on subtrooppinen ja tosiaan toisinkuin Suomessa, täällä pohjoisessa on lämpimämpi kuin etelässä.

Viimeiset kuukaudet ja koko tämä vuosi on kulunut tosi nopeasti. Viisumia meillä on jäljellä enää noin 10 viikkoa. Alunperin oltiin sovittu, että otetaan tavoitteeksi olla reissussa puoli vuotta, ja pian tuleekin jo vuosi täyteen, ja tässä kohtaa matkalaukkuelämää on takana jo yli kaksi vuotta.

Parasta tällä hetkellä ja kuluneen parin viikon aikana on ollut..

…loma ja se, ettei ole tarvinnut herätyskelloa

…vapaus ja huolettomuus, eikä tietoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan

…pääosin lämmin ilma

…real fruit ice cream jäde jäätelökiskalta

…merimaisemat kävelyreiteillä

…aamu- ja ilta auringon kaunis valo

…matkaseura

…kukkivat kukat, luonto ja kauniit linnut

…”talvi”, joka tuntuu keväältä

…leirintäalueet merenrannalla

…ei tarvitse pelätä enää koronavirusta

…kirjojen lukeminen

…päivät alkoi pari viikkoa sitten sitten pitenemään ja päivänvaloa on pidempään

…sateenkaaret, joita on näkynyt lähes päivittäin…

Muutama päivä sitten, kun alettiin tosissaan miettiä, että mitäs sitten tehdään kun Northland alkoi olemaan nähty, alkoi tapahtumaan yhtäkkiä aika nopsaan asioita. Meidät kutsuttiin täydellisellä ajoituksella Te Pukeen pakkaamolle tekemään niin sanottua uudelleenpakkausta, ja päätettiin ottaa työ vastaan. Myös autolle löytyi yhtäkkiä paljon halukkaita ostajia ja päädyttiin Aucklandiin, jossa auto meni kaupaksi nopeasti. Tämän ansiosta päätettiin jäädä Aucklandiin hotelliin yhdeksi yöksi ja juhlistaa autokauppoja! Tuntui hassulta palata Aucklandiin, kun muistaa niin elävästi meidän ensimmäiset päivät siellä viime syyskuussa, kun ei tiedetty yhtään mihin ollaan lähdetty! 

Matka Te Pukeen olikin pitkä. Bussimatka kesti viisi tuntia, matkalla oli joku onnettomuus ja päästiin aivan hullulla säkällä tuntemattoman kyydillä kotiin Taurangasta joka oli päätepysäkki. Paikallisbussit kun ei enää kulkenut ja seuraavana aamuna piti olla töissä.

Tänään oli sitten ensimmäinen työpäivä. Töitä on nyt aina maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään, eli niin sanotusti normaalit työajat pitkästä aikaa. Tuntui erittäin kevyeltä ainakin ensimmäinen päivä, verrattuna 11 tunnin päivään.

Nautitaan vielä loppuaika Uudesta Seelannista ja pian se kotiinpaluu lähenee..

Day with me

Meidän aika Uudessa Seelannissa on pitänyt sisällään vuorotellen lomaa ja työntekoa, sitten taas lomaa ja uudelleen työntekoa. Koko täällä kuluneen yhdeksän kuukauden aikana viikonpäivillä ei ole ollut mitään merkitystä, töissä tai lomalla ollessa maanantai on ollut ihan yhtä perjantain kanssa ja viikonloppuja ei ole odotettu niinkuin ennen, mikä on ollut mukavaa vaihtelua. Vapaa töistä on sitten kun se on ja lomalla tietty parasta on kun ei edes tiedä mikä viikonpäivä on menossa. Viimeiset noin kolme kuukautta on päivät mennyt vapaapäiviä lukuunottamatta aikalailla saman kaavan mukaan kiivipakkaamolla. Näin sujui meidän päivä eilen:


Torstai 4.6.2020

6.20 Herätys – kello soi jo 6.00, mutta torkutetaan vartti.. ja siitä vielä toiset viis minuuttia. Eilen oli vapaapäivä joten tänäkin aamuna tekis mieli jäädä nukkumaan. Aamiaisen tekoon, puuro ja kahvi on työaamujen vakio.

6.45 Työvaatteet päälle, työkassin pakkaus ja viimeiset aamutoimet.

7.05 Autolle ja töihin. Ajomatka töihin kestää vaan muutaman minuutin. Voisi muuten kävellä, mutta työpäivän pituuden vuoksi se on liikaa, varsinkin illalla..

7.30 Työpisteellä. Pakkaamolla on pitkä liukuhihna, josta tipahtelee joka linjaan tietyn kokoisia kiivejä. Saadaan valita omat paikat linjastolta, josta pakataan kiivit laatikoihin. Suunnataan omaksi vakkariksi muodostuneille paikoille, vakkari työparin viereen.

10.00 Kahvitauko 15 minuuttia. Työpaikka tarjosi tänään aamiaisen, kun taas tuli yksi miljoona pakattuja laatikoita täyteen. Koko kauden aikana meidän pakkaamolla pakataan noin kuusi miljoonaa laatikollista kiivejä. Pomo pitää tauon päätteeksi päivittäisen pikapalaverin ja kertoo edellispäivän pakkausmäärät, turvallisuusohjeita ja onko seuraavana päivänä töitä. 

10.15 Työpisteelle.. liukuhihna käyntiin. Mut ja työpari siirretään pakkaamaan toisen kokoisia kiivejä.

12.45 Lounastauko 30 minuuttia. Kotoa tuotu ruoka + extra lautanen ekalla tauolla ollutta aamiaista. Työpaikalta saa myös ostettua ruokaa, mutta tehdään aina omat kotona.

15.45 Kahvitauko 15 minuuttia.

16.00 Työpisteelle. Toivotaan, että meidät siirrettäisiin toiseen linjaan, jossa pakkaaminen on hitaampaa, mutta tässä taidetaan pysyä loppuaika. 

18.30 Työpäivä ohi, äkkiä kotiin.

18.45 Kotona. Ruokaa! Valmiina odottaa eilen tehty ruoka. Koska päivät on pitkiä, kokkaillaan isoja annoksia, jotta ei tarvitse tehdä joka päivä uutta ruokaa. Sitten vielä seuraavan päivän eväiden teko.

19.15 Suihkuun ja sitten sänkyyn lukemaan uutta kirjaa ja selaamaan päivän juttuja puhelimesta.

20.45 Vielä pitää syödä, iltapalana avokadoleipiä.

21.15 Puhelimen selailua..

21.45 Nukkumaan, hyvää yötä!

Miten menee just nyt?

Aika hurjaa ajatella paria kolmea kuukautta taaksepäin, kun ei ollut tietoakaan tulevasta eli nykyhetken tilanteesta ja mitä päivät tuo tullessaan. Meidän oma matkustuksen ajoitus oli sattumalta erittäin hyvä, sillä kierrettiin eteläsaari ihan rauhassa päivä kerrallaan elellen ja lopulta tehtiin päätös palata Te Pukeen töiden perässä. Koronasta oli lueskeltu jo tovin aikaa, mutta pahasti se ei lähtenyt liikkeelle ennenkuin vasta meidän matkan loppuosan aikana, jolloin ei kuitenkaan ollut tietoakaan mistään lock downeista tai siitä, että tilanne äityy näin pahaksi. Meidän onni oli, että kerettiin asettumaan paikalleen ja saamaan työpaikka ajoissa.

Päätettiin aiemmista puheista huolimatta palata kiivihommiin ja haluttiin sitten kuitenkin kokeilla kiivin poimintaa, vaikka aiemman työrupeaman jälkeen melkein vannottiin, että kiiveihin liittyvää työtä ei enää tehdä. Työt alkoi sovitusti PickAJob firman kautta, kellä oltiin ihan alunperinkin töissä lokakuussa 2019. Suunnitelmissa oli keräillä muutama viikko ja sitten vaihtaa pakkaamoon pakkaamaan kiivejä. Keräystyö oli alusta alkaen kovaa hommaa. Kerätä piti tietenkin nopeasti ja edessä kannettava kori täynnä kiivejä ei ollut todellakaan kevyt. Työtä tehtiin urakkapalkalla. Ajateltiin, että tehdään nyt vaikka parisen viikkoa ja vaihdetaan töitä sitten. 

Yhden lyhyen työpäivän päätteeksi päädyttiin majoituksen läheiseen pakkaamoon kysymään onko töitä tarjolla ja aivan puskista he sai meidät puhuttua ympäri, että aloitetaan seuraavana päivänä. Noh, mikäs siinä, pidemmät työpäivät, parempi palkka ja ajatus siitä, että työ ei ole sääriippuvaista sai meidät sanomaan kyllä! Miinuksena meidän piti vaihtaa majoitusta, sillä sen hetkinen paikka tarjosi yösijan vaan heillä työskenteleville, joka on ihan ymmärrettävää. Onneksi aiemmin luoduilla suhteilla päästiin muuttamaan saman kadun varrelle toiselle kiivifarmille, jes 🙂

Yllätyin siitä kuinka kiva Te Pukeen oli lopulta palata ja kuinka kotoisalta täällä tuntuu. Reissuun lähtiessä tammikuussa oltiin niin onnellisia kun päästiin täältä eteenpäin, mutta varmaan lähes yhtä onnellinen olo oli palatessakin 😀

Täällä juuri nyt oleva lockdown tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki ei-tarpeelliset/pakolliset paikat on suljettu, kuten koulut, ravintolat, kampaamot ja käytännössä kaikki mahdollinen. Neljän viikon ajaksi, nyt tätä takana noin kolme viikkoa. Myös lautta etelä ja pohjoissassaaren välillä lakkasi kulkemasta. Ruokakauppoihin päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerralla ja työmatkalla pitää olla virallinen lupa mukana, että on matkalla työpaikkaan, jolla on lupa olla auki. Täällä on virus tartuntoja nyt noin 1300, eli Suomen tilanteesta on yli puolet vähemmän.

Tällä hetkellä asiat etenee tilanteeseen nähden meillä hyvin. Töissä tehtiin suuria muutoksia jotta työntekijät pysyy turvassa, ja että pakkaamo pystytään ylipäätään pitämään auki, jotta kiivit saadaan maailmalle. Muuten ollaankin hyvässä eristyksessä farmilla.

Toivotaan, että tilanne rauhoittuu pian! Toiveena olisi päästä palaamaan kotiin suunnitellun aikataulun mukaisesti kesäkuun alussa, mutta viisumi meillä on onneksi voimassa vielä hyvän aikaa, joten kiirettäkään ei onneksi ole. Reissut on nyt näiltä osin reissattu ja seuraavana odottaa joka tapauksessa kotiin paluu.

Tsemppiä kaikille poikkeusoloihin!

Pohjoissaaren parhaat

Pohjoissaarella tuli kierrettyä useita paikkoja, kuitenkin vielä jäi joitain varalle mikäli palataan takaisin. Tosi moni sanoo, että eteläsaari on paljon upeampi, mutta kyllä pohjoisessakin nähtävää ja tehtävää oli, eikä maisemat jättänyt kylmäks. Itse matkustettiin ja tehtiin töitä pohjoisessa nelisen kuukautta. Mikäli aikoo vain lomailla, niin parissa viikossakin kerkiää tekemään melko kattavan kierroksen pohjoissaarella autolla matkustaen.

Meidän matkalle on kuulunut tähän saakka ja jatkossakin harkitusti maksullisia aktiviteetteja – tehdään ainoastaan ne mitkä oikeasti kiinnostaa ja sopii budjettiin ja näin maksimoidaan mahdollisimman pitkä lomailu ja vähäinen työnteko. Myös koska käydään koko maa läpi, on pyritty jakaan tekemistä niin, ettei yhdessä kaupungissa tehdä useaa aktiviteettia, vaan jaetaan niitäkin tasaisesti. Tästä maasta ei tekeminen ja nähtävä lopu, eli isommankin budjetin saa halutessaan sulamaan todella lyhyessä ajassa. Hyvänä esimerkkinä se, että helikopteri/lentokonekyytejä on tarjolla vaikkapa viemään matkailijan kalaan, jäätikölle, katsomaan valaita merelle, laskuvarjohyppäämään, kiertämään tulivuorella…. lista on loputon, eli varsinkin mikäli haluaa pysyä tietyssä budjetissa, kannattaa miettiä tekemisiä etukäteen. Keräsin tähän meidän matkan varrelle sattuneita omia suosikkeja pohjoissaarelta.

img_3643

img_2746

img_3607

 

KAUPUNGIT

Wellington // Aivan super kiva fiilis ja sopivan kokoinen kompakti kaupunki. Itse pidin tän tunnelmasta paljon. Hyviä museoita, kulttuuria, aktiviteetteja ja paljon kauppoja sekä ravintoloita.

Taupo // Loputtomiin aktiviteetteja, ihana Lake Taupo ja symppis keskusta.

Napier // Erilainen kaupunki muihin verrattuna Art Deco arkkitehtuurin vuoksi. Hyvät viinitilat käydä viininmaistelulla ja vaikkapa lounaalla.

 

PIKKUKYLÄT

Greytown // Mahtava pikkukylä, jossa pääkatu täynnä trendikkäitä pikku kauppoja, joissa teki mieli vaan ostaa kaikkea koska siellä näytti niin kivalta. Hyvännäköisiä kahviloita ja ravintoloita. Jos ajaa läpi niin kannattaa pysähtyä!

Whangamata // Täällä yövyttiin eka yö autossa. Rantakylä, jossa ranta fiiliksen aistii kaikkialla. Pitkä siisti ranta ja hyvät surffiaallot.

Martinborough // Täynnä viinitiloja pienen pienen keskustan ympärillä. Ihana fiilis, paljon ravintoloita. Kannattaa käydä vertailemassa viinejä pienellä ja vähän isommalla viinitilalla.

 

AKTIVITEETIT

Maastopyöräily, Taupo // Tälle reissulle päädyttiin tavallaan vahingossa, mutta oli yllättävän hauskaa. Hyvä tapa mennä esimerkiksi Huka Fallseille, sinne johtava maastopyöräreitti sopii hyvin myös aloittelijalle.

Laskuvarjohyppy, Taupo // Aki oli rohkea ja hyppäsi Uuden-Seelannin edullisimman laskuvarjohypyn Taupo Skydiven kanssa tandemina. Todella mukava henkilökunta ja palvelu, suositus tälle.

Surffaus, Raglan // Raglanin Ngaranui beachilla saa märkäpuvun ja surffilaudan näppärästi ihan veden tuntumasta. Helpot aallot aloittelijalle. Lauta ja märkäpuku 2h $25.

 

HOSTELLIT

The Arthouse Accommodation, Tauranga // Siisti, hyvä sänky, pyykinpesumahdollisuus, edullinen hinta, kesustassa. Paras hostelli missä yövyttiin!

Haka Lodge, Taupo // Kiva ilmapiiri, hyvät yhteiset tilat ja super mukava henkilökunta. Upeat näkymät vuorille ja myöskin ihan keskustassa. Mahdollisuus vuokrata pyörä.

The Young Hostel, Rotorua //Erilainen kuin muut hostellit, meidän ”huone” oli takapihalla oma koppero. Tosi rauhallinen, sisälsi aamiaisen, pyykinpesumahdollisuus, kävelymatka kauppoihin ja keskustaan. Hinta-laatuuhde täydellinen.

 

HERKKUJA

Donitsi, Napier // Pikkuisesta donitsikojusta sai niin hyvät donitsit, että vielä monen kuukaudenkin jälkeen sitä muistelee…

Avokado-diili, Te Puke // Naapuritila myi honesty boxissa pussillisen avokadoja hintaan 3$, ja ne oli AINA hyviä… ja käytännössä suomen hintoihin tottuneelle lähes ilmaisia.

Wild Oats Bakery-Deli-Cafe, Carterton // Paras flat white, eli maitokahvi. Oli kuulemma maailman paras kahvi. Kiva tunnelma ja talo täynnä 🙂

 

MAKSUTTOMAT MUSEOT

Te Papa museo, Wellington // Todella hyvä ja iso museo, jossa esimerkiksi sotaan liittyvä näyttely, joka oli parhaiten kasattu näyttely jonka ikinä nähnyt! Monta kerrosta nähtävää liittyen luontoon ja historiaan.

Auckland Art Gallery Toi O Tāmaki, Auckland // Kiva taidegalleria, sekoitus kiinnostavia nykytaidenäyttelyitä ja vanhoja maalauksia. Kannattaa käydä!

MTG Hawke’s bay, Napier // Juuri sopivan kokoinen pieni museo/galleria, jossa esillä esimerkiksi Maori historiaa. Mielenkiintoinen aihe johon kannattaa täällä ollessa tutustua.

 

VIINITILAT

Church Road Winery, Napier // Todella tunnelmallinen viinitila, jossa ravintolasta näkymä vanhoille viinitynnyreille. Palvelu oli tosi henkilökohtaista ja viinitilan pihalta lähti kiva kävely viereiselle kukkulalle.

Tiwaiwaka Wines, Martinborough // Mukavan pariskunnan pyörittämä pieni viinitila. Viinejä pääsee maistelemaan ihanalle takapihalle ja menusta löytyy myös itsetehtyjä herkkuja. Hyvä vaihtoehto kun haluaa nähdä pienen viinitilan.

Margrain Vineyard, Martinborough // Kooltaan isompi viinitila, jossa viihtyisä ravintola ja iso ulkoalue käytössä viiniköynnösten vieressä. Maistelusta vastasi super asiantunteva nainen, joka hallitsi homman hyvin vaikka palveli samaan aikaan noin pariakymmentä asiakasta. Ruuhkainen, mutta kiva.

 

LUONTOKOHTEET

Cathedral Cove walkway ja ranta, Hahei // Vajaan parin tunnin kävely oli ehdottomasti ajan arvoinen, upeet maisemat jotka päätyy kauniille Cathedral Cove rannalle. Täällä kuvattu esimerkiksi Narnian Tarinat leffan kohtaus!

Wai-O-Tapu, Rotorua // Luontokohteista mielenkiintoisin, geoterminen ihmemaa tarjos pulppuavia mutalammikoita, eri värisiä lampia ja höyryäviä vesiä. Täällä alkaa tosissaan miettimään, että mitä kaikkea maan alla oikeesti tapahtuu.

Tongariro Alpine Crossing // Ehdoton must do. Vaatii ok kunnon, ja on todellakin sen about 8 tunnin kävelyn arvoinen.

Siinä omat suosikit pohjoissaarelta. Paljon olisi ollut vaihtoehtoja joka paikassa, aina ei voi kuitenkaan kaikkea nähdä, joten seuraavaan kertaan jää vielä paljon mielenkiintoisia kohteita. Autoilun osalta matkustus on ollut tosi helppoa, tiet on hyväkuntoisia ja selkeitä, paikoitellen kuitenkin melko mutkikkaita. Nyt ollaan jo lähes eteläisimmässä kärjessä maan eteläsaarella ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että suurimmat highlightit alkaa oleen nähty. Palataan taas!

Follow my blog with Bloglovin

Wellington

Kerettiin olemaan maassa lähes viisi kuukautta, ennenkun oltiin edetty Wellingtoniin saakka. Toki koska se on pääkaupunki ja oltiin oltu suuri osa ajasta pikkukaupungeissa, oli jo kova odotus päästä näkemään mitä pääkaupungista löytyy. Aikaa oli kymmenen päivää ja siinä ajassa kerkesi hyvin näkemään ja tekemään vaikka mitä.

Ilmaiset leirintäalueet kaupungissa löytyy Evans Bay Marinassa noin tunnin kävelymatkan päässä keskustasta ja toinen Owhiro Bayssa vähän syrjemmässä aivan upeissa maisemissa. Leirintäalueet täällä on tosi suosittuja ja ainakin meidän aikana joka yö täynnä – paikalle pitää saapuakin ihan viimeistään neljän-kuuden aikoihin, että on toivoa saada paikka. Tämän vuoksi autolla ei halua lähteä joka päivä ajelemaan esimerkiksi keskustaan, ettei menetä paikkaa. Osa päivistä otettiinkin rennosti käyden kirjastossa, salilla ja kaupassa ja bussilla/kävellen lähdettiin sitten muutaman kerran koko päiväksi keskustaan. Tietty myös keskustan ulkopuolella on paljon nähtävää, jotain myös kävelymatkan päässä leirintäalueista.

Ihastuttiin Wellingtoniin heti! Keskusta on tiiviisti rakennettu korkeine taloineen, ja siellä on jollain tapaa lämmin ja kotoisa tunnelma. Kauppoja löytyy ja ravintoloista ei puutu valinnanvaraa. Jos jotain niin kulttuuria, taidetta ja ruokaa täältä löytyy monipuolisesti.

 

Wellington TOP:

Te Papa museum – Iso museo, josta löytyi monta eri osiota. Näyttelyt oli todella hyvin toteutettu, aikaa tänne kannattaa varata useampi tunti. Plussaa backpacker-ystävällisestä veloituksettomasta sisäänpääsystä. Tsekkaa myös Wellington Museum!

Beehive parlamenttitalo – Jouduttiin tavallaan vahingossa kierrokselle parlamenttitaloon, joka yllätti positiivisesti. Itse rakennukset oli sisältä hienoja ja tuli opittua samalla Uuden-Seelannin historiasta ja hallituksen toiminnasta. Uusi-Seelantihan oli muuten ensimmäinen valtio joka antoi naisille äänioikeuden.

Cable car & Botanic garden – Ihana kävely aurinkoisena päivänä ison puutarhan läpi ikoniselle Cable carin päätepysäkille. Itse päädyttiin kävelemään ylös ja alas samalla kukkia ihastellen, vaihtoehtona maksaa cable carilla ajelusta $5 yhteen suuntaan tai $9 edestakaisin.

Sunday Market – Te Papa museon takaa löytyy joka sunnuntai markkinat mistä saa tuoreita hedelmiä sekä vihanneksia ja ruokakojut myi vaikka mitä herkkuja!

Waterfront – kiva paikka käppäillä ihmettelemässä ja pystähtyä matkalla vaikkapa kahville. Kaunis maisema merelle.

Owhiro Bay kävely – aivan mielettömän upeet vuoret toisella puolen ja meri toisella puolen. Sukeltajat käy kalastamassa hummereita ja muita kaloja. Talvikaudella täällä hyvä mahdollisuus nähdä hylkeitä.

A3EB35D2-2ADF-4B9B-A1C2-4D6A160C2366


Leffoista kiinnostuneille voin suositella kierrosta Weta Workshopilla. Kyseinen firma on ollut tekemässä esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta, Avatar ja King Kong leffoja. Itse käytiin vain Weta Cavessa, jossa pääsi katsomaan lyhyen dokkarin heidän toiminnasta ja pienessä myymälän ja museon sekoituksessa oli esillä elokuvissa käytettyjä maskeja ja asuja. Myymälästä sai myös vaikkapa tilattua täydellisen kopion Taru Sormusten Herrasta sormuksesta! Itse ei oikein oltu otettu selvää mihin oltiin menossa, joten tämän paikan suosio tuli hieman yllätyksenä.

Kaiken kaikkiaan Wellington on näppärän kokoinen kaupunki, jossa oli miellyttävä fiilis. Keskustan saa haltuun hyvin kävellen ja halutessaan bussiin saa päivälipun $10. Wellington meni ehdottomasti omiin suosikkeihin tähänastisista kaupungeista joita täällä nähty. Mutta varaudu, kaupunki ei ihan suotta ole saanut lempinimeä ”Windy Wellington”!

10 päivän reissupäiväkirja

14.1. Herätys tuulisena aamuna Lake Taupon rannalta. Ensimmäinen aamu reissun päällä, ei kiire mihkään. Tärkein tehtävä löytää Akille kirja. Vielä oli äitin antamaa joulurahaa jäljellä, käytiin sushilla ensimmäistä kertaa kesän jälkeen.

15.1. Akin syntymäpäivä, herätys klo 6 aamulla ja lähtö Tongariro Alpine Crossingiin. Yö oli t o d e l l a kylmä, ei olla enää subtrooppisella alueella. Alpine crossing oli ihan käsittämättömän upee, jalat kiittää ja uni tulee hyvin.

16.1. Hidas aamu 12h unien jälkeen ja jalat aivan jumissa eilisestä. Taas kylmä yö. Päivän tärkein tehtävä käydä suihkussa. Yöksi löytyi tosi hyvä ja rauhallinen leirintäalue.

17.1. Päivän ensimmäinen etappi kirjasto – pitää päästä wifiin ja lataan laitteita. Edetään hitaasti kohti Wellingtonia, matkalla pysähdys Pukaha national wildlife centreen, jossa nähtiin oikea Kiwi-lintu. Taas yksi asia New Zealand bucket listilta suoritettu.

18.1. Liityttiin eilen salille, ja tänään oli ensimmäinen treeni. Parasta kuitenkin oli kuuma suihku. Pysähdyttiin kivaan pikku kaupunkiin ja kahvilaan, Aki joi parhaan kahvin ikinä. Rento päivä.

19.1. Ihanaa herätä ilman herätyskelloa aamuisin. Päivän tärkein tehtävä: maistella viinejä. Kohteena ihana Martinboroughn viinikylä, jonka jälkeen palattiin leirintäalueelle ja syötiin hyvin (eli paljon). Oma suosikki viini on valkkari Savuignoin blanc rypäleistä.

20.1. Tänään vihdoin maan pääkaupunkiin, Wellingtoniin. Matkalla on onneks Cityfitness ja päästään treenaan ja suihkuun, ah! Mikä onni, saatiin vika tyhjä paikka leirintäalueelta. Huomista odotellessa, että pääsee kunnolla tutkimaan kaupunkia.

21.1. IHANA PÄIVÄ! Lähtö ajoissa kävellen Wellingtonin keskustaan jossa pyörittiin koko päivä. Syötiin hyvin, kuuma kesäpäivä ja vaihteeks kiva kaupungin vilinä. Päivän ostos: uudet kengät. Edellisistä repsottaa pohjat ja kärjessä reiät kovan työnteon ja kävelyn tuloksena.

22.1. Harmaa aamu ja huonosti nukuttu yö. Käveltiin salille keskustaan, vaikka ihan lähellä olisi ollut toinen, mistä en tiennyt. Kirjastossa ei toiminut pistokkeet eikä wifi. Kolme tuntia hyvässä museossa ihmettelyä päätti päivän lopulta hyvin.

23.1. Tokavika aamu tällä paikalla. Kivaa kun ei oo tarvinnut ajaa joka päivä. Aamupäivästä Mt Victoria-kukkulalle katsoon maisemia. Päivän tärkein tehtävä ladata laitteet ja käydä kaupassa.

24.1. Salille venytteleen, The Warehouseen ostamaan Akille perhovapa, pesulaan peseen pyykkiä, leffajuttujen ihmettelyä Weta cavessa, uudelle leirintäalueelle siirtyminen. Kiireetöntä ja huoletonta reissuelämää.

Leirintäalue-elämää

Tällaista käännettä matkalle ei osannut lainkaan odottaa, että yhtäkkiä ostettaisiin auto ja unohdettaisiin kaikki mitä oli järkeilty siitä, että bussilla on ihan hyvä matkustaa tämä matka. Mulle itselle bussilla matkustaminen ei oo minkäänlainen ongelma, kun autottomana on tullut kuljettua bussilla jo vuosikaudet. Coromandelin reissun aikana huomattiin kuitenkin, että bussilla matkustaminen olisi ollut tosi hidasta ja monesta paikasta joissa nyt voi autolla vaan tavallaan poiketa, olisi pitänyt jättää bussilla mennessä ehkä kokonaan välistä. Ja vaikka bussilla pääsisi, pitää miettiä sen aikataulun lisäksi vielä majoituspaikka.

Lopulta oli kuitenkin hyvä, että alkumatka kuljettiin busseilla, koska en itse olis ollut henkisesti valmis niin isoon muutokseen, että tulee tähän maahan ja samantien muutto autoon ja leirintäalueille. Nyt kerkesi pyörittelemään ajatusta päässä ja kuuli muilta miten se oikein toimii. Farmilla asuminen on myös auttanut huomattavasti siihen valmistautumista, kun ollaan vähän yksinkertaisemmissa oloissa ja ihan maalla.

Päässä oli taas tästäkin muodostunut jonkinlainen kuva, millaisia leirintäalueet ja niiden tarjoamat tilat – kuten vessat, suihkut ja parkkiruudut on. Koska me hankittiin Self contained-hyväksyntä autolle (autossa matka wc, allas, puhdas- ja likavesikanisterit ja hana), saadaan majoittua ilmaisilla alueilla, joille ei useasti pääse ilman tuota SC-tarraa. Näitä alueita löytyy useasta paikasta ja niitä on yleensä useampi kuin yksi per kaupunki. Kuitenkin yhdellä keskikokoisella parkkipaikalla saattaa olla vain kaksi tai vaikka neljä paikkaa joilla on sallittua yöpyä leiriytymis tarkoituksessa. Paikat on tarkasti merkitty, niissä saa yöpyä yleensä kaksi-neljä yötä kerrallaan. Coromandelilla matkaillessa Freedom camping alueilla oli yleensä vain muutama parkkiruutu johon sai jäädä yöksi, mutta nyt kun menty kohti pääkaupunkia, on löytynyt paljon hyviä alueita, joissa on tilaa huomattavasti paremmin, eikä tarvii parkkeerata vieri viereen. Ainakin Coromandelilla kävi jopa tarkastaja ottamassa ylös rekkareita kuka on minäkin päivänä paikalla ja jakamassa esitteitä säännöistä.

Meidän ensimmäinen yöpaikka oli parkkipaikalla pienen kylän keskustassa, jossa taisi olla neljä sallittua paikkaa camper vaneille. Parkin ihan edessä oli yleiset wc:t, jotka oli auki aamu kahdeksasta ilta kymmeneen. Siinä kohtaa tajusi heti sen, että wc ei ole itsestäänselvyys vuorokauden ympäri. Sitä auton matkavessaahan kukaan ei halua käyttää. Eka yö meillä meni tosi hyvin, vaikka parkkis ei ollut kaunein paikka yöpyä, mutta oli rauhallinen ja lähellä rantaa.

Ilmaisia yleisiä suihkuja luulin täällä olevan siellä täällä, mutta niitä ei ole tullut vastaan. Me päätettiin liittyä jäseniksi salille jolla on monta pistettä ympäri maata eri kaupungeissa, ja se helpottaa huomattavasti sillä ainakin monessa kaupungissa on nyt tiedossa lämmin suihku 😀 Ennen jäsenyyttä käytiin suihkussa esimerkiksi uimahallissa ja maksullisella leirintäalueella joka päästi vaan suihkuun rahaa vastaan jos halusi. Kun vaan suunnittelee ja tutkii niin selviää tämänkin kanssa aika hyvin.

Näiden ”freedom camping” alueiden viihtyvyys vaihtelee aika paljon. Esimerkiksi se ensimmäinen yö ei ollut kauheen viihtyisällä paikalla, mutta oli muuten tosi toimiva, kun taas yksi yö yövyttiin aivan merenrannassa upeessa maisemassa, mutta wc:t oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. CamperMate sovelluksesta näkee usein kuvia alueesta, tiedot kauan saa viipyä ja arvostelut auttaa yleensä tekeen päätöksen mihin mennään. Esimerkiksi kerran oltiin kaupunkien välillä matkalla, ja haluttiin pysähtyä yöksi vaan johonkin, ettei tarvitse ajaa koko matkaa kerralla. Katsottiin, että reitillä näykyi kolme leirintäpaikkaa ja kuvissa näytti tosi viihtyisältä. Kommenteissa kuitenkin yhdestäkin paikasta sanottiin, että ei kannata missään nimessä yöpyä!! Maa oli ollut aivan mutainen, joku oli tullut ryöstetyksi ja toiselle poliisi oli tullut sanomaan ettei kannata jäädä.

Raglanissa piti mennä maksulliselle alueelle, sillä kyseisessä kaupungissa ei ollut tarjolla freedom camping alueita. Vaihtoehtoja löytyi kaksi edullista ja yksi kallis, joista valittiin arvostelujen perusteella toinen edullisemmista. Hinta oli $10/hlö/yö, eli noin 6€. Paikkoja oli varmaan lähemmäs sata. Siellä oli sitten tilavat ruudut, suihku, tiskienpesupaikka, juomakelpoinen vesi ja oli hyvä roskien kierrätys. Eteläsaarella varmaan tulee mentyä vastaavanlaisille muutamaan otteeseen.

Tähän saakka itse ollaan päästy kaikenkaikkiaan hyville paikoille, mutta uskon, että varsinkin eteläsaarella tulee olemaan vielä hienompia alueita viettää öitä! Tähän tietty tuo oman haasteen se, että kun reissaajia on paljon ja paikkoja rajoitetusti, on aina hyvin todennäköistä, että paikat on jo täynnä kun itse saapuu, jos tulee myöhempään iltapäivästä tai illasta.

Muita pikkujuttuja mitä tuli huomattua oli esimerkiksi se, että laitteista on koko ajan akut loppu 😀 Monella on isommissa pakettiautoissa kakkos akku, joka lataantuu ajossa ja sillä saa ladattua puhelimet, läppärit ja muut laitteet. Meillä ei sellaista ole, ainoostaan kaksi virtapankkia. Puhelimia ladataan sitten ajossa. Muuten ei akkua välttämättä aina tarvisikaan, mutta useimmiten menossa ollessa tarvitaan karttaa, pitää tietää paljon kello on tai että pystyy tarvittaessa soittamaan apua jos itselle käy jotain. Kirjastossa tulee vietettyä jonkun verran aikaa laitteita lataamassa.

Tärkeä juttu mitä ei tullut ajatelleeksi lähtiessä on juomavesi. Auton perässä oleva 25 litran vesikanisteri täytetään reissuun mentäessä, mutta jos kanisterin vesi loppuu, pitää miettiä mistä sen täyttää, ellei kaupasta halua ostaa lisää vettä. CamperMate sovellus näyttää myös yleiset juomapisteet kaupungeissa joita on hyvä hyödyntää ja jos menee maksulliselle leirintäalueelle, sieltä on hyvä täyttää kaikki vesivarat, että pärjää taas.

Toinen mitä piti vähän miettiä, että mitä ruokia voi pitää mukana kun ei ole jääkaappia. Kylmälaukku meillä on ja sinne saa toki pakastimesta kylmäkallen, mutta entäs kun se sulaa, sitä ei niin vaan saakkaan enää pakastimeen. Maidon tilalle ostettiin maitojauhetta, leivän päälle sopii matkalla hyvin avokado tai maapähinävoi/nutella/hillo ja kaupassa pitää käydä sitten vähän useammin hakemassa tuoreita hedelmiä ja vihnneksia, jotka ei kuumassa autossa säily. Jonkun verran on hyvä olla varalla myös vaikka vihanneksia ja papuja säilykkeenä.

Itse autossa majailu on ollut mun mielestä yllättävän hauskaa. Meillä täällä sängyssä on onneks hyvin tilaa istua, koska auton katto on korkee. Nukkuminen on vähän kun teltassa tai majassa olisi. Nyt kesäaikaan muuten tulee istuttua paljon ulkona ja autosta löytyykin tietty retkeilytuolit ja pöytä. Auto on jakautunut hyvin niin, että nukutaan pää peräkontin oven päässä sängyssä, ”olohuone” on kun istuu jalat peräkonttiin päin selkä nojaten etupenkkiin ja etupenkit toimii hyvänä toimistona tai kun muuten vaan haluaa istuskella tuolilla 😀 Tietty tällainen voi olla vähän nihkeetä kun sattuu monta sadepäivää tai sitten kun tulee paljon kylmemmät kelit. Kokemuksena kuitenkin ihan huippu ja muutama kuukausi menee tällä tavalla ihan kevyesti. Ja kaikki tavarat kun on autossa niin lähtö yhtäkkiä ihan mihin vaan on helppoa kun ei tarvitse kun istua autoon ja lähteä! Lämpötilatkin autossa yölllä on pysynyt tosi sopivina, koska vaikka päivä olisi tosi kuuma, yleensä illat ja yöt on viileämpiä.

Nyt ollaan vihdoin pääkaupungissa Wellingtonissa ja pian matka jatkuu kohti eteläsaarta!

Coromandel Peninsula

Moikka!

Meillä oli alunperin suunnitelmana olla kiivitilalla töissä jouluun saakka, jonka jälkeen oli tarkoitus suunnata pohjoissaarella vielä pariin kohteeseen ja sieltä eteläsaarelle. Suunnitelmat on muuttunut lennossa matkan edetessä tosi paljon. Ihan ensimmäisenä meidän oli tarkoitus olla juuri nyt kolmen viikon roadtripillä Australiassa, mutta onneks tää suunnitelma oli aiemmin vaihdettu, sillä todella laajojen metsäpalojen vuoksi sinne ei oo hyvä hetki mennä. Tätä kirjoittaessa täällä Te Pukessakin Uudessa-Seelannissa näkyi Australiasta saakka ajautuneet savut taivaalla. Toivotaan, että palot saadaan pian pysäytettyä!

Elikkäs, sen jälkeen kun oli ostettu auto, päätettiin tehdä ensin joulun aikaan vain lyhyt lomareissu jonka jälkeen palattaisiin farmille vielä lyhyeksi aikaa, jotta saataisiin vähän extra matkarahaa. Auton ostoon kun meni suurin osa ansaituista rahoista. Oli hyvä palata tänne myös siitä syystä, että päästiin vasta tällä lomalla kokeilemaan autossa asumista ja tiesi, että mikäli tarvitsee muuttaa tai korjata jotain, on siihen hyvä mahdollisuus täällä. Aika hyvin kaikki toimi, mutta pieniä muutoksia piti tehdä kuten esimerkiksi laittaa verhot eri tavalla, siirtää sängyn jalkaa ja lisätä pieni seinä lavuaarin taakse.

Mutta, siihen itse lomaan! Haluttiin ehdottomasti nähdä paljon kehuttu Coromandel Peninsula, joka on alue täynnä hiekkarantoja, suosittuja nähtävyyksiä ja monella paikallisella on Coromandelilla loma-asunto. Kyseisen alueen slogan on ”Good for your soul” ja sitä se todellakin oli.

Aloitettiin matka noin tunnin matkan päästä meiltä ja tehtiin parin tunnin kävely vanhalla kultakaivos aluueella, jossa näkyi vanhoja raunioita ja pääsi kävelemään kallion sisään rakennettuihin tunneleihin. Sieltä poikettiin hienoilla vesiputouksilla uimassa, josta vielä suurelle kultakaivoskuopalle. Sitten olikin aika lähteä etsiin meidän ensimmäistä yöpaikkaa auton kanssa. Näiden ilmaisten alueiden löytämiseen on tosi hyvä sovellus, jonka kautta oltiin etsitty pari vaihtoehtoa valmiiksi. Ensimmäinen paikka aivan meren rannalla oli jo täynnä ja päädytttiin pienelle parkkipaikalle jossa oli vielä yksi vapaa ruutu ja muutama muu camper van. Paikka jossa oltiin oli super kiva pikku kylä, jossa oli upea ranta ja ilmeisesti ihan hyvät aallot surffata. Siellä tunsi rennon rantafiiliksen ja sinne olisi tehnyt mieli jäädä vähän pidemmäksikin aikaa.

Hieman oli hassua herätä ekaa kertaa autosta parkkipaikalla ja vieläpä jouluaattona. Siinä sitten väsäiltiin aamiaiset ja lounaat ja jatkettiin matkaa. Haluttiin viettää joulu rannalla ja otettiin kohteeksi Hot Water Beach, joka on suosittu siitä, että siellä voi rannalle kaivaa itselleen oman hot poolin, jossa pääsee istuskelemaan +40 asteisessa vedessä. Kuten odottaa osas, rannalla oli paljon porukkaa ja erityisesti yhdessä kohtaa jossa selvästi oli mahdollista löytää sieltä hiekan alta sitä kuumaa vettä. Ihmeteltiin hetki tilannetta ja alettiin itsekin kaivamaan 😀 Lopulta kävi niin, että kun löydettiin vähän sivummasta kohta jossa hiekan alta kuuma vesi poltti kaivaessa käsiä, oli aallot noussut jo sen verran korkealle, että kun sai kuopan kaivettua, tuli aalto ja pyyhkäisi sen täyteen kylmää vettä. Eli toisinsanoen ei mennyt ihan putkeen, mutta pääasiana pidettiin sitä, että löydettiin tosiaan sitä kuumaa vettä! Ajatuksena tosi hauska, että voi kaivaa oman kuuman altaan, mutta todellisuudessa paikka on täynnä porukkaa ja sitä vettä on aika matalasti, ellei kaiva useita metrejä syvää kuoppaa. Kokemus kuitenkin sekin. Kuvia rannasta en ottanut yhtäkään 😀

Vaihdettiin tämän jälkeen vielä rauhallisemmalle rannalle ja istuttiin ihmettelemässä, että voiko nyt olla joulu ja lähdettiin metsästään sitten taas uutta yöpaikkaa. Seuraavalle päivälle oli tiedossa noin puolenoista tunnin mittainen kävely Cathedral Cove-nimiseen paikkaan. Matkalla oli mielettömät näkymät ja itse nähtävyyskään ei ollut pettymys. Ihmisiä oli yllättävän vähän itse rannalla, koska moni tulee vain katsomaan tämän nähtävyyden ja lähtee sitten pois. Cathedral Cove nähdään myös Narnian tarinat leffassa! Tässä linkki kohtaukseen:

Coromandelilla viimeisin aktiviteetti oli noin 750 metriä korkean The Pinnacles vuoren valloitus ja meidän ensimmäinen monen tunnin vaellus. Kyseinen vaellus on mahdollista tehdä päivässä, noin 7 tunnissa, mutta se on myös yksi maan suosituimmista yön yli vaelluksista. Matkan varrella on mahdollista yöpyä vuorelle rakennetussa ”hutissa”, jossa on tilaa makuusalissa usealle kymmenelle hengelle. Me päätettiin suorittaa tää päivässä. Matkalla oli tuhansia askelmia! Matka ylös kesti noin kolme tuntia. Kiipeäminen oli muuten siedettävä, mutta lopussa pelotti niin paljon pystysuoria tikkaita ylös kiivetessä, että kyyneleet valui silmistä 😀 Ylhäältä oli mahtavat vuorimaisemat, ja kun sieltä oli päässyt takaisin turvallisesti vähän alemmas, oli kyllä mahtava fiilis! Seuraavana päivänä jalat kiitti, hyvä porrastreeni.

Coromandel oli sitten nähty ja lähdettiin ajamaan kohti Raglan nimistä surffikaupunkia! Odotin sen näkemistä paljon ja tietty oli päätetty, että lähdetään itsekin koittamaan parin vuoden takaisten surffikertojen jälkeen, että vieläkö on opit tallessa. Täällä piti mennä maksulliselle leirintäalueelle, sillä kaupungissa ei valitettavasti ollut lainkaan ilmaisia alueita. Raglanissa aloitettiin vuoden viimeinen päivä surffaamisella ja se meni huomattavasti odotettua paremmin. Hyvin muisti vielä mitä Balin surffiopettaja oli opettanut ja päästiinkin aalloille moneen kertaan. Ihan aloittelijoiden tasolla silti ollaan.. Vuosi vaihtu rauhallisissa merkeissä ja istuttiin leirintäalueelta löytyneen suomalaispariskunnan kanssa iltaa ja katsottiin ilotulitus.

Loma alkoi olla siinä.. Pysähdyttiin vielä kotimatkalla hienoilla vesiputouksilla ja Hamilton nimiseen kaupunkiin jossa käytiin museossa sekä hienossa, tosi isossa puutarhassa. Loma tuntui tosi vapauttavalta paljon työnteon jälkeen ja oli kiva päästä vihdoin kokeilemaan autolla matkustamista. Oli silti myös mukavaa palata tuttuun ja turvalliseen tukikohtaan loman jälkeen vielä suunnittelemaan tarkemmin tulevaa matkaa, joka kattaa sitten ajon pohjoissaaren eteläkärkeen, josta päästään lautalla eteläsaarelle. Meillä tuli muutama päivä sitten täyteen neljä kuukautta täällä. Aika on mennyt tosi hyvin ja noin puolet ajasta on lomailtu ja puolet tehty töitä. Elämä on ollut huoletonta ja mukavaa täällä on se, ettei olo ole muuttunut arkiseks työnteosta huolimatta.

Juttuja ja havaintoja

Hellurei!

Jatketaan tätä postaussarjaa samalla nimellä mitä tein USA:sta, elikkäs listailen kaikenlaista mitä täällä huomannut, mikä on täällä ominaista tai jotain mitä ehkä kuullut ennen maahan tuloa ja sitten huomannut niiden olevan totta vaikka alkuun ehkä epäili..

Ihmiset on super mukavia
Tää oli kuultu ja luettu moneen otteeseen, että Uusi-Seelantilaiset, jotka kutsuvat itseään myös nimellä Kiwi (kiwi linnun mukaan), on erittäin mukavaa ja lepposaa porukkaa. Onhan toki monessa paikassa mukavia ihmisiä, mutta täällä hetken oltua huomasi, että nää on ihan _oikeesti_ sairaan mukavia. Esimerkiksi bussikuskit on tosi lepposia sekä paikallis- että pitkän matkan busseissa ja huolehtii kun turrena on ihan pihalla, että varmasti jäät oikeella pysäkillä. Helposti kadulla tullaan kysyyn tarviiko apua jos yhtään on sen näköisenä että olisi eksyksissä. Pikkukaupungeissa vaatekaupoissa myyjät alkaa juttelemaan niitä näitä ja jos kävelee yhtään syrjemmässä keskustan kaduilta niin lähes kaikki moikkaa. Myös liftaaminen on täällä tosi suosittua ja paikalliset ottaa liftarit mielellään kyytiin. Muutenkin sellainen letkee meininki kuuluu jo näiden puheesta. ”No worries” kuuluu usein vastaus moneen ja se on tarttunut jo omaan puheeseenkin.

Paljaat jalat
Olin lukenut etukäteen netistä jotain vaate ja pakkausjuttuja selaillessa, että paikalliset saattaa ilmestyä vaikkapa lähikuppilaan tai ruokakauppaan paljain jaloin. Alkuun näkyi paikallisissa isoissa ruokakaupoissa lapsia ilman kenkiä ja ajattelin silloinkin, että no ne on lapsia, mutta nyt useamman kuukauden täällä oltua näkee kyllä lähes joka kauppareissulla useita aikuisia sekä lapsia kaupassa ilman kenkiä. Se on jotenkin hassua, varsinkin kun muuten on saattanut varustautua viileemmillä keleillä kevyttoppatakkiin jne.. Myös kahviloihin ja muihin paikkoihin voi mennä ihan hyvin ilman kenkiä.

Vaatetus
Meidän tänne tullessa lämpötilat pyöri 10-15 asteen välillä ja itse pukeudun kolmikerros-tyyliin kuten netissä oli suositeltu. Ihmettelin jo pian että osa ihmisistä pukeutuu tosi kesäisesti, shortsit ja t-paita päällä, toki sitten osa oli ihan toppatakeissakin. Onhan näitä aina keväällä ja syksyllä, että näkee niitä ketkä on vuorautunut toppa-asuun ja niitä ketkä on jo kesävaatteissa, mutta tuntuu että täällä oli silti tosi paljon niitä kesävaatteissa kulkevia. Ja kenkävalintana suosittu on varvastossut tai ei lainkaan kenkiä. Mä varmasti itse ylipukeudun kun palelen aina, mutta kyllä se pukeutuminen silti vähän pisti silmään ja paikallinen on kyllä myöntänyt että kiwit taitaa olla aika paksunahkaista porukkaa.

Aurinko
On täällä paahtava!! Helteellä se tuntuu polttavan kuumalta ja jättää ihon punoittavaks ja antaa rusketusrajat jo 10-15 minuutissa ilman aurinkorasvaa. Pari kertaa porukka on tullut takaisin rannalta farmille, eikä oot laittanut heti rasvaa ja palanut aika pahastikin. Kivaa kun on lämmin, mutta ei täällä rannalla pysty palamatta useita tunteja makaamaan.

Kauppojen aukiolot
Tosi monet kaupat meni kiinni klo 17. Suurin osa keskustasta isoja ruokakauppoja ja ravintoloita lukuunottamatta menee kiinni viideltä iltapäivällä ja viikonloppuisin ehkä vielä aiemmin.

Kerrostalot
Niitä ei ole. Ollaan nähty monta eri kaupunkia ja kuljettu niiden välit bussilla sekä autolla ja täällä vaan ei ole kerrostaloja. Aucklandissa oli korkeita rakennuksia kylläkin, mutta sellaiset asuin kerrostalot puuttuu lähes täysin, jos nyt ei lasketa ihan muutamia yksittäisiä mitä saattanut nähdä. Pääasiassa kun Aucklandin keskustastakin poistui niin alkaa heti omakotitalot. Eli kerrostalolähiöitä ei täältä löydy!

Tomato sauce
Ketsuppi ei ole täällä ketsuppi, vaan tomato sauce!

”Heaps”
Sana jota en itse ollut kuullut englanniks käytettävän, ennenkuin täällä. Eli sen sijaan että sanottaisiin ”a lot” eli paljon, sanotaan ”heaps”. Vaikkapa ”you can save heaps of money”. Muutenkin välillä näiden aksentti…. En tajua mitään mitä sanotaan. Oon tosi hidas tajuaan englanniks jos joku sanoo jotain yllättäen tai sitten tosi vahvalla aksentilla, pahimmillaan sekä että. Edit: kirjoitin tän kappaleen ensimmäisen täälläolo kuukauden aikana ja nyt jo ymmärtää aika sujuvasta paikallisten puhetta vahvasta aksentista huolimatta 😀

Sää
Kaikkialla sanotaan, että Uudessa-Seelannissa saattaa kokea yhden päivän aikana kaikki neljä vuodenaikaa. Säätilan muutokset on todellakin täällä nopeita. Yhdessä hetkessä saattaa aurinko paistaa ja olla tosi kuuma, auringon pilveen mennessä on viileä ja hetken päästä sataa vettä kun saavista kaatamalla, kunnes kohta taas aurinko paahtaa! Saa nähdä miten säätilat vaihtelee sitten talvea kohti mennessä.

Small talk kaupoissa
USAssa tottui ainaiseen ”how are you?” kysymykseen, mutta täällä oon huomannut kauppojen kassoilla näiden lisäävän siihen vielä muutakin. Eli sen lisäksi, että alkuun kysytään ”Hi, how are you?”, nää kysyy asioinnin keskivaiheilla vielä tosi usein ”how’s your day going?”. Omasta mielestä se on hassua, varsinkin koska ite vastaan aina yhtä tylsästi että hyvin. Liikaa kysymyksiä!

Tällaista tullut vastaan tähän saakka, ei mitään kovin yllättävää, mutta kuitenkin pikkujuttuja joihin kiinnittää huomiota. Kivahan se on tietty, ettei kaikkialla ole samanlaista ja huomaa hauskoja eroavaisuuksia maiden välillä.

Tätä julkaistessa ollaan vihdoin lomalla 🙂 Just nyt ollaan pienen pienessä 1700 hengen Coromandel Town nimisessä kaupungissa, ja matka jatkuu vielä viikon verran. Ihanaa!