50 syytä matkustaa Uuteen-Seelantiin

Seikkailu toisella puolen maailmaa Kristallinkirkkaat joet Ihanat kukkivat kukkapuut Kiwilintu Kuvankauniit maisemat Uskomaton tähtitaivas Symppikset pikkukylät Maailmanluokan viinit Lukemattomat aktiviteetit
Vaellusreitit Maorikulttuuri
Mielenkiintoinen historia
Cape Reinga Taru Sormusten Herrasta Mahtavat vesiputoukset Lumihuippuiset vuoret Monikulttuurisuus Maailmanluokan kalajoet
Työtarjonta
Miljoonat lampaat Upeat hiekkarannat Kauripuut Turvallinen maa Aoraki/Mt Cook Maistuvat ruoat merenelävistä Hyvät hostellit Geoterminen maaperä Tulivuoret Kauniit linnut Ihmisten ystävällisyys Monipuoliset nähtävyydet Paikalliset makeat herkut
Fish&chips Jäätiköt
Harvinaiset pingviinit Milford Sound
Real fruit ice cream Extreme lajit Maailman jyrkin asuttu katu Turkoosi Lake Tekapo Surffimahdollisudet Rugby
Paikalliset hedelmät Kansallispuistot Manuka hunaja Kajakointi Kuumat lähteet Majakat
Kathmandu & MacPac Sademetsät


To do list

Kotiin saapumiseen on aikaa alle kaksi viikkoa. On kiva lähteä pitkälle reissulle, luopua asunnosta ja viedä tavarat varastoon odottamaan, mutta takaisin palatessa onkin vähän enemmän järjestettävää, varsinkin jos ei ole asuntoa odottamassa. Suurin osa hoidettavista asioista tarvitsee tehdä jo ennen paluuta, onneksi lähes kaikki näistä onnistuu netin kautta. Tässä kotiinpaluun to do lista!

TO DO ennen paluuta

  • Osta lennotcheck
  • Vuokraa asunto Suomesta – check
  • Vuokraa pakettiauto muuttoa varten
  •  Yöpaikka ensimmäiselle yölle – check
  • Ilmoita Kelaan Suomeen saapumispäivä
  • Päivitä Suomen puhelinliittymä toimintaan
  • Tee osoitteenmuutos
  • Hanki kotivakuutus
  • Irtisano varasto – check
  • Tee sähkösopimus – check

TO DO Suomessa

  • Varaa junaliput Tampereelle
  • Nouda asunnon avaimet
  • Hae tavarat varastosta ja hoida muutto
  • Kotiudu ja palaa normaaliin arkeen 😀

Tämä kaikki on onneksi jo tuttua hommaa, tosin tällä kertaa verrattuna Espanjasta paluuseen haetaan kaikki tavarat varastosta ja muutetaan pysyvämpään asuntoon. Uudesta-Seelannista Suomeen matkustaessa ei enää tarvitse olla 14 vuorokauden karanteenissa, mikä helpottaa kaikkea huomattavasti. Vaikka karanteeni ei ole pakollinen, varmaan siitä huolimatta tulee välteltyä turhaa liikkumista jonkin verran. 

Kaikkein parasta on se, että noin kahden ja puolen vuoden jälkeen, jonka aikana ollaan asuttu kahdeksassa eri asunnossa, kahdella eri farmilla, autossa sekä useissa hostelleissa, pääsee vihdoin asettumaan pidemmäksi aikaa. Vai pääsekö, mitköhän sitä seuraavaksi keksii…

Pitkästä aikaa..

Pitkästä aikaa täällä taas.. Mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana? Meidän viimeisen road tripin jälkeen palattiin tosiaan taas kerran Te Pukeen ja kiivipakkaamolle töihin. Tehtiin töitä noin kuukausi, kunnes tuli sellainen fiilis, että nyt riittää. Se kaikki oli jo niin nähty ja ilman autoa ei päästy vapaa-ajalla oikein mihinkään. Päätettiin repäistä ja lähteä kohti Aucklandia ja viettää viimeinen kuukausi kaupungissa. Nyt meillä Aucklandissa takana noin kaksi ja puoli viikkoa. Alkuun kesti hieman tottua siihen, ettei asutakaan enää omassa rauhassa vaan isossa hostellissa ja ulko-ovesta poistuessa ollaan heti kaupungin kiireisimmällä kadulla. Maalla oli niin ihanan rauhallista, mutta on kyllä kiva olla taas kaupungissa! Meidän aika on kulunut ihan vaan turistina ihmetellessä, museoissa pyörien, ulkona syöden, vähän shoppaillen, ulkoillen ja rentoutuen. 

Ja kuinka jännittävää, nyt alkaa olemaan jo lähellä se päivä, että oikeesti palataan kotiin! Vaikka koronavirus aiheuttikin hässäkkää ja suunnitelmien muuttumista, saatiin meidän loppuajasta täällä vielä paljon irti, vaikka rehellisesti en ollutkaan kovin iloinen siitä että paluupäivä siirtyi kuukausilla. Alunperin piti palata kesäkuun alussa, eli matka venyi kolmella kokonaisella kuukaudella. Ne kolme kuukautta sisälsi hieman lisää työntekoa, mahdollisti parin viikon road tripin maan pohjoisimpaan osaan eli Northlandiin, kerettiin myös viettää tämä extra kuukausi Aucklandissa, jossa muuten olisi oltu vain reissun alussa alle viikon verran.


Ja miten onnistui lentojen ostaminen tähän katastrofaaliseen aikaan, jolloin lentoja on aivan murto-osa tarjolla? Olin seurannut Skyscannerista ja Momondosta lentoja jo pari kolme kuukautta, alkaen siitä kun piti vielä palata Fijin kautta kotiin. Kun lopulta tuli aika ostaa, ei riittänyt, että katsoo vain Skyscannerista tarjolla olevia lentoja, sillä se näytti monia lentoja, joita ei todellisuudessa edes mennyt. Moni lentoyhtiö oli perunut kansainväliset lennot kokonaan. Kaikki varteenotettavat lennot oli vielä tarkistettava lentoyhtiön sivulta – lentääkö kyseinen yhtiö oikeasti, mihin maihin, saako maassa vaihtaa jatkolennolle, tarvitsetko erityisluvan vaihtoa varten.. lennot oli maksuvaiheessa jo kolme kertaa, kun vahvistaessa tulikin ilmoitus, että hinta on noussut useita satasia tai että lentoa ei ole saatavilla. Kiva. Lopulta valittiin varmin vaihtoehto joka oli tarjolla, vaikka lentoajankohta meni hieman toivottua pidemmälle. No, ei ollut suuri yllätys että tämä lento peruuntui. Otettiin uudet aiemmalle päivämäärälle ja tämänkin lennon kellonaika vaihtui jo kertaalleen. Sormet ristissä, että tämä pitää! Ei todellakaan paras aika hankkia lentoja näin kaukaa matkustamiseen kun pitää tulla usealla lennolla monen maan kautta.

Ja saatiin me vielä todella yllättävä juonenkäänne tähän loppumatkaan. Lehdet uutisoi sitä, kuinka Uudessa-Seelannissa ei ollut lainkaan uusia koronavirus tartuntoja yli 100 päivään, jos ei lasketa hallitussa karanteenissa olevia joiden tartunnan lähde on selvillä. Luin tämän ilouutisen tiistaina päivällä. Tiistaina illalla alkoi yhtäkkiä puhelimet pirisemään kun kaikille tuli tiedote keskiviikkona alkavasta lockdownista Aucklandissa ja alert level 2 siirtymisestä muussa maassa. Siis mitä?!? Eihän täällä ollut uusia tapauksia! Selvisi, että jokin kokonainen perhe oli sairastunut Aucklanissa, tartunnan alkuperää ei tiedetä ja he on levittänyt sitten tartuntaa eteenpäin. Aluksi tätä piti kestää vain kolme vuorokautta, mutta äsken tulleen päätöksen mukaan Aucklandin alue pysyy lockdownissa seuraavat kaksi viikkoa. Tämä loppuu juuri sopivasti siihen päivään kun lennetään kotiin, tietty.. Toki harmittaa, että loppuaika menee hostellihuoneessa kököttäen, mutta kerettiin onneksi tekemään jo lähes kaikki tärkeimmät ennen tämän alkua. Saa sentään ulkoilla ja hakea takeaway ruokaa, ah pelastus! Lopulta tämä on kaikkien kannalta silti hyvä, ettei virus pääse leviämään enempää.

Kivaa loppuviikkoa ja pysykää terveinä ❤

Maanantai 29.6.

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä noin pari viikkoa sitten, kun meidän työt loppui ja lähdettiin road tripille. Ja niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Torstaina 11.6. oli kauan odotettu ja lopulta myös haikea päivä, kun kolme kuukautta kestänyt tiukka kiivin pakkauskausi tuli päätökseen. Fiilis oli onnellinen, helpottunut ja samalla haikea. Vaikka työ ei ollutkaan mikään unelmatyö, jää silti aina ihmisiä kaipaamaan ja itse pakkaamokin tuli niin tutuksi ja kotoisaksi tässä ajassa. Päätettiin hyödyntää vielä aikaa kun autoa ei ollut kukaan ostanut ja lähteä road tripille Northlandin alueelle, jota ei oltu aiemmin keretty reissata. Uusi-Seelanti siirtyi muutama viikko sitten koronaviruksen suhteen Alert level 1, eli käytännössä normaaliin, joten uskaltaa taas liikkuakin. Fiilis oli hyvä, kun ajettiin toistamiseen pois Te Pukesta, meidän kotikylästä.

Meidän kahden ja puolen viikon mittaiseen road trippiin kuului rauhallisia aamuja ja heräämistä ilman herätyskelloa, ulkoilmasta nauttimista ja kävelyä, luolien ja vesiputousten tutkimista, hiekkadyynejä ja majakoita, perus turistina olemista ja ulkona syömistä. Nähdyt paikat oli hienoja, mutta huomasi kyllä, että on off season ja erityisesti koronavirus on tyhjentänyt paikat entisestään, kun uusia matkailijoita ei ole tullut.

Alkuun vähän jännitti onko autossa kylmä nukkua, kun Te Pukessa oli ollut jo aika viileä pidemmän aikaa. Pian huomasi, että Northlandissa, jossa pääosin oltiin, talvea ei voi Suomen mittapuulla kutsua talveksi, ennemminkin Suomen kevääksi tai kesäksi jopa. Northlandin alueella ilmasto on subtrooppinen ja tosiaan toisinkuin Suomessa, täällä pohjoisessa on lämpimämpi kuin etelässä.

Viimeiset kuukaudet ja koko tämä vuosi on kulunut tosi nopeasti. Viisumia meillä on jäljellä enää noin 10 viikkoa. Alunperin oltiin sovittu, että otetaan tavoitteeksi olla reissussa puoli vuotta, ja pian tuleekin jo vuosi täyteen, ja tässä kohtaa matkalaukkuelämää on takana jo yli kaksi vuotta.

Parasta tällä hetkellä ja kuluneen parin viikon aikana on ollut..

…loma ja se, ettei ole tarvinnut herätyskelloa

…vapaus ja huolettomuus, eikä tietoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan

…pääosin lämmin ilma

…real fruit ice cream jäde jäätelökiskalta

…merimaisemat kävelyreiteillä

…aamu- ja ilta auringon kaunis valo

…matkaseura

…kukkivat kukat, luonto ja kauniit linnut

…”talvi”, joka tuntuu keväältä

…leirintäalueet merenrannalla

…ei tarvitse pelätä enää koronavirusta

…kirjojen lukeminen

…päivät alkoi pari viikkoa sitten sitten pitenemään ja päivänvaloa on pidempään

…sateenkaaret, joita on näkynyt lähes päivittäin…

Muutama päivä sitten, kun alettiin tosissaan miettiä, että mitäs sitten tehdään kun Northland alkoi olemaan nähty, alkoi tapahtumaan yhtäkkiä aika nopsaan asioita. Meidät kutsuttiin täydellisellä ajoituksella Te Pukeen pakkaamolle tekemään niin sanottua uudelleenpakkausta, ja päätettiin ottaa työ vastaan. Myös autolle löytyi yhtäkkiä paljon halukkaita ostajia ja päädyttiin Aucklandiin, jossa auto meni kaupaksi nopeasti. Tämän ansiosta päätettiin jäädä Aucklandiin hotelliin yhdeksi yöksi ja juhlistaa autokauppoja! Tuntui hassulta palata Aucklandiin, kun muistaa niin elävästi meidän ensimmäiset päivät siellä viime syyskuussa, kun ei tiedetty yhtään mihin ollaan lähdetty! 

Matka Te Pukeen olikin pitkä. Bussimatka kesti viisi tuntia, matkalla oli joku onnettomuus ja päästiin aivan hullulla säkällä tuntemattoman kyydillä kotiin Taurangasta joka oli päätepysäkki. Paikallisbussit kun ei enää kulkenut ja seuraavana aamuna piti olla töissä.

Tänään oli sitten ensimmäinen työpäivä. Töitä on nyt aina maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään, eli niin sanotusti normaalit työajat pitkästä aikaa. Tuntui erittäin kevyeltä ainakin ensimmäinen päivä, verrattuna 11 tunnin päivään.

Nautitaan vielä loppuaika Uudesta Seelannista ja pian se kotiinpaluu lähenee..

Kauheimmat hetket Uudessa Seelannissa

Matka Uudessa Seelannissa on sujunut kaikin puolin hyvin ja mitään kauhean kamalaa ei ole sattunut. Pitkään reissuun kuuluu väkisinkin silti aina jotain huonoakin.. tässä meidän tähän astisen matkan surkeimpia hetkiä!

_______________

Ensimmäisinä päivinä maahan saavuttua Aucklandissa käveltiin meille tuttuun tapaan paljon, kun haluttiin nähdä kaikki mahdollinen. Oli varmaan kolmas päivä menossa, kun kämpille päästyä liian pitkän kävelyn jälkeen Aki valitteli pahaa oloa. Yhtäkkiä nousi kuume ja olo meni ihan karmeaksi. Aki nukkui loppupäivän ja mä pelkäsin vieressä, että jotain on pahasti vialla. Muutamassa päivässä olo oli onneksi taas normaali. Hyvä aloitus reissulle.

_______________

Se päivä kun saavuttiin ensimmäiselle kiivifarmille oli järkytys. Ei ollut entuudestaan kokemusta niin kutsutusta share housesta ja varsinkaan maalla jossain kiivikylässä. Kanoja pihalla, sisällä tuntemattomia ihmisiä krapulassa, vanhoja huonekaluja ja sotkuista joka puolella. Silloin mietittiin, että jos nyt edes viikko selvitään.. siihenkin tottui ja lopulta vietettiin farmilla kolme kuukautta.

_______________

Ostettiin innoissamme tämä nykyinen auto ja suositusten mukaan käytettiin se mekaanikolla ennen ostoa. Ei suurta vikaa tai syytä ettei olisi kunnossa, joten tehtiin kaupat, jes! Auto seisoi noin viikon, ennenkuin vietiin se taas mekaanikolle vielä uudestaan hoitamaan ne pikku jutut mitä piti huoltaa. Matkalla korjaamolle moottorin vikavalo syttyy ja mielessä käy vaan että ”voi @!#%!!”..

_______________

Oltiin tehty jo useampi monituntinen päivävaellus, kun päätettiin kävellä Ben Lomond Track Queenstownissa. Heti reitin alusta vibat oli vähän huonot ja lopulta noin kahden tunnin jälkeen, eli reilusti alle puolivälissä reittiä käännyttiin takaisin, kun aloin itkemään kesken matkan, sillä kyseinen kävely jostain syystä ahdisti mieltä sillä hetkellä niin, ettei enää pystynyt 😀 

_______________

Meidän eka työnantaja kiivifarmilla oli välillä vähän mahdoton tyyppi – mukava ja huolehtivainen, mutta välillä sillä oli vähän mahdottomia juttuja. Kerran oltiin vaan lyhyellä kävelyllä tienvarressa, kun hän ajoi autolla ohi, pysähtyi ja nappasi meidät auton kyytiin ja sanoi vievänsä keskustaan. Ajateltiin että no miksei, ehkä se vie meidät syömään. Lopulta hän jätti meidät kyydistä, varmisti onko meillä rahaa lounaaseen ja käski soittaa kun halutaan takaisin, moi moi! Ihan kiva, mutta ei me ikinä haluttu keskustaan ja haluttiin heti takaisin kämpille, joten käveltiin tien vartta ainakin tunnin verran takaisin farmille. Asia ei enää tullut puheeksi kun hän meidät näki takaisin farmilla.

_______________

Sandflyt eli pikkukärpäsen näköiset purevat ötökät on ollut iso riesa eteläsaarella. Jostain syystä ei ostettu myrkkyä ja yhtenä kertana muistan meidän hellepäivänä kokkailleen pitkiin vaatteisiin ja huppuihin vuorautuneena, kun kyseisiä örkkejä hyökkäsi järkyttävä määrä kimppuun heti autosta poistuessa.

_______________

Kaikourassa meidät heitettiin ekana iltana leirintöalueelta pois, sillä tarkastaja ei ollut tyytyväinen, että meidän matka wc:tä ei voi käyttää auton sisässä (kukaan ei käytä niitä juurikaan paitsi isommissa pakettiautoissa). Pimeässä illassa hämmentyneenä lähdettiin suunnistamaan toiselle leirintäalueelle. Tässä toisessa paikassa ei sitten ollut yleistä vessaa, joten toisena iltana kun muitakin oli paikalla, piti lähteä autolla vessaan. Pimeässä matka autolta vessalle oli kun kauhuleffasta, lepakot vilisi puussa ja ihan jalkojen juuressa joku villieläin valmistautui hyökkäämään!

_______________

Ekalla reissulla joka tehtiin autolla, oli kaikki tosi uutta, etenkin leirintäalueet. Yhtenä yönä yövyttiin pienen kylän keskustan parkkipaikalla. Alkuillasta parkkikselle ilmaantui kaksi epäilyttävää tyyppiä kävellen ja pian kolmas autolla. Epäiltiin ties mitä ja kauhuissaan kytättiin ikkunasta niiden toimintaa. Yöllä vielä heräsin yhtäkkiä ja katsoin ikkunasta, enkä muistanut yhtään missä ollaan. Aamulla herättiin elossa ja kaikki hyvin.

_______________

Yksi karmiva kauhunhetki oli unissani vähän sen jälkeen kun oli alotettu työt kiivipakkaamolla. Näin unta, jossa olin itse liukuhihnalla jotenkin jumissa. Kiivilaatikoita tuli vaan enkä päässyt pois. Unissani ääneen käskin Akia, että ”AKI, pakkaa niitä kiivejä”, kunnes heräsin Akin rauhoitellessa, ihan hiestä märkänä, kyyneleet silmissä ja sydän tuhatta ja sataa hakaten.. eikä ollut ainut kerta kun oltiin ”yövuorossa” töissä unissaan. 

_______________

Toivotaan, ettei loppumatkaankaan tule muita kovin pahoja yllätyksiä! Ihanaa juhannusviikkoa Suomeen<3

Day with me

Meidän aika Uudessa Seelannissa on pitänyt sisällään vuorotellen lomaa ja työntekoa, sitten taas lomaa ja uudelleen työntekoa. Koko täällä kuluneen yhdeksän kuukauden aikana viikonpäivillä ei ole ollut mitään merkitystä, töissä tai lomalla ollessa maanantai on ollut ihan yhtä perjantain kanssa ja viikonloppuja ei ole odotettu niinkuin ennen, mikä on ollut mukavaa vaihtelua. Vapaa töistä on sitten kun se on ja lomalla tietty parasta on kun ei edes tiedä mikä viikonpäivä on menossa. Viimeiset noin kolme kuukautta on päivät mennyt vapaapäiviä lukuunottamatta aikalailla saman kaavan mukaan kiivipakkaamolla. Näin sujui meidän päivä eilen:


Torstai 4.6.2020

6.20 Herätys – kello soi jo 6.00, mutta torkutetaan vartti.. ja siitä vielä toiset viis minuuttia. Eilen oli vapaapäivä joten tänäkin aamuna tekis mieli jäädä nukkumaan. Aamiaisen tekoon, puuro ja kahvi on työaamujen vakio.

6.45 Työvaatteet päälle, työkassin pakkaus ja viimeiset aamutoimet.

7.05 Autolle ja töihin. Ajomatka töihin kestää vaan muutaman minuutin. Voisi muuten kävellä, mutta työpäivän pituuden vuoksi se on liikaa, varsinkin illalla..

7.30 Työpisteellä. Pakkaamolla on pitkä liukuhihna, josta tipahtelee joka linjaan tietyn kokoisia kiivejä. Saadaan valita omat paikat linjastolta, josta pakataan kiivit laatikoihin. Suunnataan omaksi vakkariksi muodostuneille paikoille, vakkari työparin viereen.

10.00 Kahvitauko 15 minuuttia. Työpaikka tarjosi tänään aamiaisen, kun taas tuli yksi miljoona pakattuja laatikoita täyteen. Koko kauden aikana meidän pakkaamolla pakataan noin kuusi miljoonaa laatikollista kiivejä. Pomo pitää tauon päätteeksi päivittäisen pikapalaverin ja kertoo edellispäivän pakkausmäärät, turvallisuusohjeita ja onko seuraavana päivänä töitä. 

10.15 Työpisteelle.. liukuhihna käyntiin. Mut ja työpari siirretään pakkaamaan toisen kokoisia kiivejä.

12.45 Lounastauko 30 minuuttia. Kotoa tuotu ruoka + extra lautanen ekalla tauolla ollutta aamiaista. Työpaikalta saa myös ostettua ruokaa, mutta tehdään aina omat kotona.

15.45 Kahvitauko 15 minuuttia.

16.00 Työpisteelle. Toivotaan, että meidät siirrettäisiin toiseen linjaan, jossa pakkaaminen on hitaampaa, mutta tässä taidetaan pysyä loppuaika. 

18.30 Työpäivä ohi, äkkiä kotiin.

18.45 Kotona. Ruokaa! Valmiina odottaa eilen tehty ruoka. Koska päivät on pitkiä, kokkaillaan isoja annoksia, jotta ei tarvitse tehdä joka päivä uutta ruokaa. Sitten vielä seuraavan päivän eväiden teko.

19.15 Suihkuun ja sitten sänkyyn lukemaan uutta kirjaa ja selaamaan päivän juttuja puhelimesta.

20.45 Vielä pitää syödä, iltapalana avokadoleipiä.

21.15 Puhelimen selailua..

21.45 Nukkumaan, hyvää yötä!

Ajatuksia kotiinpaluusta

Hyvää kesäkuun ensimmäistä. Hyvää kesää Suomeen ja hyvää talvea Uuteen Seelantiin. Pikkuhiljaa aletaan olemaan lähellä sitä, että seuraava etappi on kotiinpaluu. Alkuperäisellä suunnitelmalla oltaisiin oltu viime viikko Fijin saarella Tyynellämerellä palautumassa työrupeamasta ja realisoimassa Suomeen tuloa, kotona oltaisiin oltu varmaankin ylihuomenna. Koronaviruksen ansiosta tämä matka tietenkin peruuntui, mutta se on ihan ok. Kun tilanne koskettaa kaikkia meitä ja varmasti jokaisen suunnitelmiin on tullut muutoksia tämän vuoksi, ei oikein osaa ajatella asiaa niin että sitä kauheasti harmittelisi.

Tällä hetkellä Uudessa Seelannissa ollaan siirrytty koronan suhteen alert level 2 tasolle, joka tarkoittaa sitä, että kaupat ja ravintolat on auennut ja elämä alkaa muutenkin palaamaan asteittain normaalimpaan päin. Myös matkustus maan sisällä on sallittu. Paljon rajoituksia on silti vielä voimassa.

Ensimmäisenä valmisteluna kotiinpaluuta varten laitettiin auto myyntiin. Se menee varmasti kaupaksi, mutta silti talvea kohti myytäessä ostajia on hieman vähemmän. Myös se, että maahan ei ole päässyt saapumaan uusia matkailijoita, vähentää ostajaehdokkaiden määrää. Lentojen puolesta Suomeen pääsy näyttää lupaavalta, sillä moni lentoyhtiö aloittaa lisäämään lentoja nyt kesäkuun alussa, vaikka reitit näyttää hieman normaalista poikkeavilta, on pääasia, että päätyy Suomeen reittiä kuin reittiä. 

Arki on kulunut edelleen pääsääntöisesti töissä kiivejä pakaten, vapaapäiviä on vain ollu viime viikkoina normaalia enemmän, mistä ollaan tykätty paljon 😀 Kausi loppuu ensi viikolla ja yhteensä töitä pakkaamolla kertyy sitten kolme kuukautta. Ollaan oltu onnekkaita, että työt on saanut jatkua kaikesta huolimatta. 

Mutta odotan jo kotiin tuloa ihan super paljon. Odotan kotiin paluulta eniten…

…perheen ja ystävien näkemistä…kotikaupunkia Tamperetta…äidin tekemää ruokaa…omaa kotia ja omia tavaroita…kesää ja kesäfiilistä.

Uudesta Seelannista jään kaipaamaan…

…linnunlaulua ja ainutlaatuisia maisemia…huoletonta, stressitöntä elämää…maaseutua ja lampaita…seikkailua tuntemattomassa.

Kesää ajatellessa mielessä pyörii kuvat viime kesästä, mutta todellisuus tänä vuonna taitaa olla aika toinen. Näin kaukaa on hankala kuvitella minkälainen on tämän hetkinen ”normaali” elämä ja tilanne Suomessa. Luulen tosin että ei haittaa yhtään viettää paljon aikaa kotonakaan. 

Kaikenkaikkiaan fiilis on iloinen kuluneesta matkasta ja myös tulevasta, josta ei ole tällä hetkellä juuri mitään tietoa. Kohta nähdään!

Uuden-Seelannin päivävaellukset

Matkan aikana on tullut käveltyä ja paljon. En ole mikään kovin innokas vaeltaja ollut ennen tänne tuloa, enkä vielä tämänkään jälkeen, mutta vaeltaminen ja vuorille kiipeily näissä maisemissa on jotain mitä kannattaa tehdä! Vaihtoehtoja löytyy ihan lyhyistä kävelyistä aina monipäiväisiin megavaelluksiin. Koska meillä ei ollut kokemusta vaelluksesta entuudestaan, ollaan pitäydytty maximissaan päivän mittaisissa lenkeissä. Kiinnostusta monipäiväisiinkin olisi ollut, mutta omat rajat tiedostaen päätettiin, että ei lähdetä niihin tällä kertaa. 

Tässä listaa meidän tekemistä kävelyistä ja suuntaa antavat ajat kauanko mihinkäkin reissuun mennen tullen meni. Matka aikahan tietty aina riippuu paljon myös siitä, kuinka pitkäksi aikaa jää maisemia katselemaan ja kuinka monta taukoa pitää. Osaa näistä on enemmän lenkkejä kuin vaelluksia, mutta ehdottomasti käymisen arvoisia.

Mt Eden – 1 tunti / Auckland 

Mukava ja helppo, alle tunnin ylös kestävä kävely Mt Edenin huipulle, josta upea näkymä Aucklandiin. Huipulla on 50 metriä syvä kraateri, jossa on ihmeteltävää. Tästä sai hyvin esimakua siitä, mitä Uudella Seelannilla on tarjottavana.

Mt Maunganui – 1,5 tuntia / Mt Maunganui

Helppo lenkki vuoren rinnettä kiertäen huipulle, näkymät vaihtuu kivasti eripuolille ylös noustaessa. Ylhäältä näkee hienosti rannan ja asuinalueen. Kuvassa olevaan alempaan pikkuiseen saareen pääsee myös kävelemään rannan kautta.

Tongariro Alpine Crossing – 7 tuntia / Tongariro National Park

Ehdottomasti oma suosikki ja varmaan maan suosituin vaelluskohde. Mahdollisuus sekä yhden tai usemman päivän vaellukseen. Yksipäiväisen lenkin pituus 19,4 kilometriä. Matkalla näkyy Taru Sormusten Herrasta tuttu Mt Doom, tulivuoren kraateri sekä muutama pieni järvi. Paikoitellen tuntui kuin olisi kävellyt eri planeetalla. Kannattaa varatautu siihen, että huipulla on viileä. Paikoitellen todella jyrkkiä nousuja. Tätä ei kannata jättää tekemättä!

Mt Paku Summit 1 tunti / Coromandel

Noin kilometrin pituinen, melko jyrkkä nousu kukkulalle, josta merinäköala. Varsinkin kesäaikaan matkalla oli paljon hienoja kukkia. Alkureitti menee asuinalueen läpi. Rauhallista, ei ruuhkaa ainakaan meidän ollessa. Tällaiseen näköalaan ei vaan kyllästy!

The Pinnacles 7 tuntia / Coromandel

Monituntinen vaellus samaa reittiä ylös ja takaisin. Matkalla todella paljon portaita ja askelmia, ja aivan huipulle pääsee kiipeämään metallitikkaita pitkin. Korkeanpaikan kammoiselle loppuosa on aika hurja! Matkalla voi pysähtyä huttiin eli reitin varrella olevaan majapaikkaan syömään eväitä. Hutissa myös mahdollisuus yöpyä, jolloin huipulle voi kiivetä katsomaan auringon nousua ja laskua.

Red Rocks Reserve 1-2 tuntia / Wellington

Jätä auto Owhiro Bay parkkipaikalle ja lähde matkaan pitkin rantaa. Reitti on tasainen ja pääosin helppo kulkuinen. Paikoitellen kävely on raskasta kivikkoisen pohjan takia. Varaudu todella kovaan tuuleen! Rentouttava kävely ja tiettyyn vuoden aikaan voi täällä nähdä hylkeitä 🙂

Hooker Valley Track – 3 tuntia / Aoraki Mt Cook

Kolme tuntia edestakaisin kestävä helppo kävely Mt Cookia katsomaan. Reitti on todella tasaista. Mitä aiemmin aamulla aloittaa, välttää suurimmat ruuhkat. Alueelta lähtee myös monia muita kävelyitä. Oma suosikki!

Roys Peak – 5 tuntia / Wanaka

Suosittu vaellus erityisesti niin, että olet huipulla aikaisin aamusta katsomassa auringon nousua. Reitti on helppokulkuinen, mutta kannattaa varautua siihen että matka on 90% ylämäkeä ylösmentäessä. Näkymät on vaivan arvoiset ja ylös päästessä on takuulla voittajafiilis.

Kaikoura coastal track – 3 tuntia / Kaikoura

Mielenkiintoinen lenkki, joka lähtee ja päättyy Kaikouran I-Sitelle. Kävely suurimmaksi osaksi rannikkoa pitkin ja maasto vaihtelee tasaisesta kivikkoiseen ja ylä sekä alamäkiin. Matkalla voi bongata esimerkiksi hylkeitä.

Abel Tasman coast track – 3 tuntia / Abel Tasman National Park

Abel Tasmania oli odotettu paljon. Koska oltiin luovuttu ajatuksesta tehdä monipäiväinen vaellus, käytiin lyhyemmällä versiolla aloittaen ihan arvalla keskeltä reittiä. Katsottiin reittiä kartalta ja ajettiin sellaiseen kohtaan jossa oli parkkipaikka ja infopisteet ynnä muut ja valittiin vaan suunta mihin lähteä. Kestoksi edestakaisin tuli noin kolme tuntia. Maisemat oli niin kauniit ja vaellus, joka ei ollut vuoristossa oli todella kivaa vaihtelua. Kannattaa varata mukaan myös rantavermeet!

Cathedral Cove – 2 tuntia / Hahei

Meille tuli yllätyksenä, että päästäkseen Cathedral Covelle, tulee käppäillä noin 45 minuutin mittainen kävely rannikon reunaa pitkin. Reitti melko mäkistä. Lopulta tämä ei haitannut sillä maisemat on upeat! Halutessaan voi myös ajaa auton lähemmälle maksulliselle parkkipaikalle jos ei halua kävellä niin pitkään. Kesäaikaan ruuhkainen reitti, mutta kävely itsessään näköaloineen oli vähitään yhtä hyvä kuin määränpää itse.

Itse en omista enkä hankkinut oikeita vaelluskenkiä, vaan painoin melko sileäpohjaisilla lenkkareilla kaikki reitit. Sanoisinkin että parin vaelluksen takia ei kannata varta vasten ostaa vaelluskenkiä jos tuntuu, ettei muuten ole käyttöä. Vaelluskengissä on silti muutama hyvä puoli lenkkareihin verrattuna kuten pohjan pito, nilkan tuki jos kengät on varrelliset ja ei ehkä kastu ihan niin nopeasti kuin kankaiset lenkkarit.

Kun on tarjolla tällaiset maisemat ja nähtävyydet, innostuu vähän laiskempikin kävelijä mahdottomalta kuulostaviin suorituksiin. Rehellisesti voin myöntää, että kerran jouduttiin keskeyttämään monituntinen vaellus ja kääntymään itku silmässä takaisin kun hermot petti. Kannattaa siis tunnistaa myös omat rajat eikä lähteä epävarmana liikkeelle liian haastavaan vaellukseen. Suurin osa päivän kestävistä reiteistä on kuitenkin ihan näin aloittelijallekin soveltuvia.

Tässä tekstissä mainittuna siis ainoastaan kävelyitä joita itse tehtiin, näiden lisäksi löytyy vielä lukematon määrä erilaisia vaelluksia molemmilla saarilla 🙂

Nähtävää eteläsaarella

Uudessa Seelannissa eteläsaarella on monia ’must see’ nähtävyyksiä, mutta myös useita nopeita pysähdyspaikkoja joissa päätettiin osassa suunnitellusti tai spontaanisti poiketa. Moni näistä on sellaisia joissa ei ajallisesti kestä kovin kauaa paikanpäällä, mutta mikäli on auto käytössä niin on helppo pysähtyä. Tässä muutamia suosikkeja ja käymisen arvoisia stoppeja!

Split Apple Rock – Keskeltä kahtia haljennut kivi nätillä rannalla. Kävely rannalle kesti kymmenisen minuuttia. Nopea reissu ellei halua jäädä biitsille! Matkalla tästä Kaiteriteriin näkee myös hulppeita taloja.

Hokitika – Pikkuinen kaupunki/kylä, jossa todella paljon Jade korumyymälöitä, mahdollisuus nähdä kiiltomatoja maksutta ja ihan mielettömät auringonlaskut. Puolen tunnin ajon päässä myös Hokitika Gorge, joka on käymisen arvoinen. Huomioi, että aiempien päivien kelistä riippuen vesi Hokitika Gorgessa saattaa olla mutaista, joka tekee näkymästä vähän erilaisen.

Moeraki Boulders – Rannalla olevia pyöreitä kiviä. Kannattaa käydä jos ajelee näillä suunnilla, ja jäädä vaikka rannalle nauttimaan kesäpäivästä. Käynti rannalle on kahvilan sisäänkäynniltä.

Slope Point – Maan eteläisin piste! Saattaa olla, että tämän lähemmäksi etelämannerta ei toiste enää tule mentyä. Ei muuta nähtävää kuin kyltti ja kallionkieleke, mutta ajatus siitä, että seuraavana vastassa on etelämanner oli hauska 🙂

Tunnel Beach – Kävely alas mäkeä noin 15 minuuttia ja päädyt lopulta kapeaa tunnelia pitkin pienelle rannalle kallioiden suojaan. Ajoitus on paras laskuveden aikaan! Upeat maisemat ❤ Huom! Alas meno on paljon nopeampaa ja kevyempää, varaudu raskaaseen nousuun ylös 😀

Curio Bay – Hyvä paikka bongata harvinaisia keltasilmäpingviineitä ja uida delfiinien kanssa. Delfiinien kanssa uinti ei siis ole järjestetty, villit delfiinit tulee luokse mikäli haluavat 🙂 Kannattaa tutkia pingviiniasiaa etukäteen, niitä ei juoksentele rannalla ihan ympäri vuoden tai vuorokauden! Itse ei valitettavasti nähty kuin tämä upea auringonnousu.

Vesiputoukset – Etelässä on useita upeita vesiputouksia, osa pieniä ja osa isompia. Kannattaa poiketa vaikka parillakin, jos sattuu reitin varrelle. Googlaa esimerkiksi ’Waterfalls New Zealand’ niin löytyy hyviä listoja! Länsirannikkoa ajaessa vesisateella on kallionseinämätkin täynnä vesiputouksia, joita ei muuten ole. Näky on aika mieletön sateella.

Waipapa Point Lighthouse – Söpö majakka, paikalla myös infotauluja joissa kerrotaan esimerkiksi siitä millaista oli majakanvartijan elämä aikanaan kyseisellä majakalla. Hylkeitä näkee etelässä usein, myös tämä on hyvä paikka bongata niitä.

Pancake Rocks – Meren rannassa kulkee lyhyehkö kävelyreitti, jonka varrella näkyy Pancake Rocksiksi kutsuttuja kivimuodostelmia. Sijaitsee eteläsaaren länsirannikolla, ja tämä tie itsessään on aivan upea näköaloineen. Hyvä taktiikka on pysähtyä lähes kaikilla nököalapaikoilla 😀

Nugget Point – Tämä oli yksi omista suosikeista! Näkymä majakalta merelle, jylhät maisemat. Ihan vieressä myös Roaring Bay, yksi parhaista paikoista nähdä täällä harvinaisia keltasilmäpingviineitä. Kannattaa perehtyä pingviini asiaan etukäteen, että sattuu paikalle sopivaan aikaan.

Wanaka Tree – Wanaka on mukava pieni kylä, joka on tunnettu esimerkiksi puusta, joka kasvaa yksinäisenä järvessä. Aika hauska!

Monro Beach walk – Kaunis ranta, jolle saavuttiin noin puolen tunnin kävelyn päätteeksi. Kävely oli läpi metsikön ja etenkin aikaiseen aamulla se oli kaunis aamuauringossa. Perillä saattaa bongata pieniä sinipingviineitä.

Tässä onkin monta hyvä syytä ostaa tai vuokrata auto matkan ajaksi, sillä moniin näistä paikoista ei bussilla pääse tai mikäli pääsee, on se huomattavasti aikaa vievempää. Monen monta nähtävää olisi matkan varrella vielä varmasti ollut ja etelässä olleet tulvat myös rajoitti muutamissa paikoissa käymistä. Näitä maisemia jää kaipaamaan!

Töihin Uuteen-Seelantiin

Tällä hetkellä monen reissusuunnitelmat ja varatut matkat on jäissä viruksen vuoksi, mutta nyt on toisaalta hyvää aikaa suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. Tie töihin Uuteen-Seelantiin on ollut omalta osalta todella helppo ja tässä vähän tietoa siitä, miten koko prosessin alku meni viisumin hausta siihen, että päästiin töihin ja mitä siinä välissä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin Suomalaisille Working Holiday viisumi halukkaille tilanne on mainio paristakin syystä. Meille Working Holiday viisumi maahan on täysin ilmainen eikä viisumeilla ole vuosittaista rajoitusta siihen kuinka moni sen voi saada, toisin kuin monella muulla maalla. Myös suurena etuna se, että Uusi-Seelanti ottaa Suomalaisia 35-ikävuoteen saakka, kun vaikkapa Australiaan pääsee vain 30 vuotiaaseen saakka. Muutamia muita kriteereitä viisumin saamiselle on:

  • Voimassaoleva passi
  • Olet yleisesti ottaen terve ja työkykyinen
  • Sinulla pitää olla vakuutus matkasi ajaksi
  • Tililläsi on vähintään 4200 Uuden Seelannin dollarin edestä rahaa maahan saapuessa

Tarkan ja täyden listan vaatimuksista ja itse hakemuslomakkeen löydät osoitteesta:

https://www.immigration.govt.nz/new-zealand-visas/apply-for-a-visa/about-visa/finland-working-holiday-visa

Ensimmäisenä täytyy luoda tili sivulle, jonne lopullinen viisumikin sitten ilmestyy ja pääset näkemään tarpeelliset tiedot oman tilin kautta. Itse hakemuksen täyttäminen oli helppoa, kannattaa lukea kysymykset vaan huolella ja vastailla rauhassa. Hakemuksessa kysytään kaikki henkilötiedot, terveystiedot sekä rikoshistoriaan liittyviä kysymyksiä. Viisumi ilmestyy tilille jonka olit aiemmin luonut ja saat siitä myös ilmoituksen sähköpostiin. Käsittelyajaksi ilmoitettiin muistaakseni pari kolme viikkoa ja meille se saapui ajallaan. Viisumissa itsessään ohjeistettiin tulostamaan sivut mukaan matkaan ja toinen hyödyllinen sivusto on RealMe (https://www.realme.govt.nz) jolle tehdyn tilin kautta pystyt todistamaan olevasi viisumin haltija. Tämän tein itse vasta paikan päällä pankissa virkailijan kanssa, kun en tiennyt asiasta. Kannattaa siis tehdä etukäteen!

Viisumilla saat oleilla maassa 12 kuukautta ja sinä aikana voit poistua ja palata takaisin niin monesti kuin haluat. Viisumin saatuasi sinulla on vuosi aika saapua maahan ja sen voimassaoloaika alkaa saapumispäivästä. Mikäli työskentelet tietynlaisissa töissä kuten esimerkiksi hedelmä/vihannesfarmilla tai pakkaamossa vähintään kolmen kuukauden ajan, on mahdollista hakea viisumiin kolmen kuukauden jatkoa.

Hyväksymisen odottelu oli jännittävin vaihe vaikka tiesikin täyttävänsä kriteerit ja itse taisin käydä lähes päivittäin katsomassa joko tieto olisi saapunut 😀

Mitä asioita hoitaa paikan päällä?

Ennenkuin voi suoraan hypätä töihin, kannattaa hoitaa muutama asia kuntoon kohteessa! Todistus asuin osoitteesta, pankkitili ja veronumero.

Proof of address – Ihan ekana kannattaa pyytää sen hetkisestä majoituksesta ”proof of address”, jota tulet tarvitsemaan esimerkiksi pankissa ja veronumeroa hakiessa. Tämä lappu todistaa sinulla olevan osoite maassa, vaikka se olisikin vain ensimmäinen hostelli tai AirBnB majoituksesi. Hostelleille ainakin tämä on ihan tuttu juttu ja he kirjoittavat sen pyynnöstö. 

Pankkitili – Pankkiin kannattaa varata etukäteen aika, vaikka käymällä ohimennen paikan päällä tai soittamalla. Mukaan tarvitset passin, todisteen osoitteesta sekä viisumin. Kannattaa ottaa varuiksi kaikki tärkeät paperit mukaan matkaan liittyen, ettei vahingossa sitten joku tärkeä unohdu. Itse avattiin tili ANZ nimiseen pankkiin joka on toiminut hyvin ja sinne avattu tili on maksuton.

Veronumero – Toinen tärkeä asia on hoitaa veronumero kuntoon, sillä ennen sitä et voi aloittaa työntekoa. IRD-numeron hankkiminen onnistuu kätevästi netissä osoitteessa:

https://myir.ird.govt.nz/eservices/home/_/

Suosittelen myös luomaan samalla MyIR tilin joka on veronumeron hankkimisen yhteydessä vaihtoehtoinen. Myöhemmin tili on tarpeen kun haluat tietää esimerkiksi saatko veronpalautusta.

Puhelinliittymä – Sitten vielä puhelinliittymän hankinta. Vaihtoehtoja on paljon perus liittymistä prepaid liittymiin, joista sitten valitsemaan oman tarpeen mukaan. Sellainen käsitys kuin rajaton netti ei ole täällä ihan yhtä itsestäänselvyys kuin Suomessa. Budjettimatkailijalle vinkkinä, että edullisin vaihtoehto on Warehousen prepaid liittymä, johon saa tilanteen mukaan valittua vain dataa tai sitten myös puheluita ja viestejä.

Kannattaa varata ainakin viikko siihen, että hoitaa paikanpäällä tarvittavat asiat kuntoon, ennenkuin lähtee työnhakuun. Esimerkiksi Aucklandissa keskustassa ajan saaminen pankkiin ei välttämättä onnistu heti seuraaville päiville. Ensimmäiset pari päivää kannattaa myös varata ihan vaan aikaerosta selviytymiseen. Mutta kerran kun nämä asiat on tehty niin ne on kerralla kunnossa koko vuodeksi!

Mistä hakea töitä?

Työnhakuun löytyy monta hyvää kanavaa. Kannattaa liittyä Facebookissa erilaisiin ryhmiin kuten vaikka Backpacker Jobs New Zealand ja seurata myös aktiivisesti Backpacker board sekä Backpacker job board nettisivuja. Facebook ryhmissä voit myös itse postata viestin jossa kerrot hakevasi töitä – näitä seuranneena olen huomannut, että suurin osa on saanut monia työtarjouksia.

Uudessa-Seelannissa tuntuu olevan paljon töitä backpackereille ja oman kokemuksen ja muiden matkaa seuranneena töiden saaminen on melko helppoa, mikäli on valmis avoimesti kokeilemaan ja tekemään raskaampiakin töitä ja pitkiä päiviä. Toki tarjolla on myös hieman ”parempiakin” töitä vaikkapa kokeille, myynnin ammattilaisille tai  IT-alan osaajille.

Hankalin osuus koko prosessissa oli uskaltaa tehdä päätös siitä, että lähtee koko matkalle, maahan josta ei tiennyt juuri mitään ja joka on käytännössä niin kaukana kuin mahdollista. Onneksi lähdettiin. Ehdottomasti voin suositella kohteeksi Uutta Seelantia. Kirjoitan tulevaisuudessa vielä lisää täällä työskentelystä ja vertailua sen välillä miten kokemus eroaa Au pair-vuodesta ja puhelintyöstä ulkomailla.

Aurinkoista viikonloppua 🙂